Vapaaehtoinen maanpuolustus on nyt pinnalla ja se kiinnostaa myös naisia erityisen paljon. Esimerkiksi viime viikonloppuna Haminassa järjestetty Varvara-harjoitus kiinnosti satoja innokkaita naisia ja ensimmäiset kurssit täyttyivätkin jo muutamassa minuutissa.
Harjoituksen kursseille ilmoittautui parissa päivässä yli 600 innokasta naista ja heistä vain vähän yli puolet mahtui mukaan. Osa kursseista täyttyi minuuteissa ja jonotuspaikoille jäi kymmeniä osallistumishalukkaita.
Vapaaehtoisissa harjoituksissa parannetaan naisten arjen turvallisuuteen liittyviä tietoja ja taitoja, kuten itsepuolustusta ja myös johtamistaitoja sekä maastotaitoja. Johtuneeko vapaaehtoisen maanpuolustuksen kiinnostavuus nyt sitten vallitsevasta maailmantilasta vai ei, sitä en tiedä, mutta pääasia on, että se kiinnostaa.
Vapaaehtoistyö on merkittävä voimavara paitsi arjen turvallisuuden niin myös harvinaisempien turvallisuustarpeiden saavuttamisessa. Naisten voimavarojen ja taitojen hyödyntäminen suunnitelmallisesti lisää yleistä valmiutta ja toimintakykyä yhteiskunnan häiriötilanteissa. Vapaaehtoiset harjoitukset ja kurssit antavat mahdollisuuden naisten laajalle osallistumiselle vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan, vaikka asepalveluksen suorittaminen ei kiinnostaisi tai olisi esimerkiksi iän puolesta mahdollista.
Vaikka vapaaehtoiseen asepalvelukseen on hakenut viime vuosina ennätysmäärä naisia, on naisten maanpuolustustyö kuitenkin Suomessa vielä mielestäni keskeneräistä ja heikkoa. Olemme esimerkiksi muita Pohjoismaita jäljessä naisten vapaaehtoisessa ja sotilaallisessa maanpuolustustyössä.
Norjassa on jo tehty päätös siirtymisestä molempia sukupuolia koskevaan asevelvollisuuteen. Myös Tanskassa naiset osallistuvat kutsuntoihin. Pohjolan ja Baltian maissa naisten määrä sotilastehtävissä on prosentuaalisesti Suomea suurempi.
Perustuslain mukaan jokainen suomalainen on kuitenkin sukupuoleen katsomatta velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen ja siinä avustamiseen. Mutta kuinka moni nainen tietää kriisiajan velvollisuutensa?
Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen itse suorittaneena olenkin usein miettinyt, että olisi tasa-arvon mukaista, että kaikki naiset suorittaisivat edes jonkinlaisen kurssin maanpuolustukseen liittyen. Onhan se miehillekin pakollista. Asepalveluksen suorittaa nyt 38 prosenttia ja siviilipalveluksen noin seitsemän prosenttia vuosittaisesta ikäluokasta. Noin 55 prosenttia vuosittaisesta ikäluokasta jää siis hyödyntämättä maanpuolustuksellisesti.
Asepalvelusta voisikin ehkä kehittää kansalaispalveluksen suuntaan niin, että se olisi kaikille pakollista, sukupuoleen katsomatta. Valittavana olisi esimerkiksi aseellinen ja aseeton palvelus ja suuntautua voisi omien kiinnostus- ja osaamisalueiden mukaan. Näin kaikki halukkaat pääsisivät varmasti osallistumaan maanpuolustustyöhön ja toimintavalmius yhteiskunnan kriisitilanteissa varmasti paranisi.
Voi kuitenkin olla, että maanpuolustuksen pakollistaminen saattaisi vähentää naisten kiinnostusta ja innokkuutta. Ehkä juuri vapaaehtoisuus tekeekin naisten maanpuolustuksesta kiinnostavaa ja suosittua.
