Olen aiemminkin kirjoituksissani sortunut sanailuun, mutta en vielä pilkun paikkaan. Sekin aika todennäköisesti tulee mahdollisesti ajan riittäessä. Meillä eläkeläisillä tosin on kiire juuri siksi, että aika loppuu ja saattaahan niin käydä jopa minulle.
Nyt sain innoituksen kuultuani ja nähtyäni uutisen naisesta, joka on ehdolla Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi. Tämä tietenkin tapahtuu tasa-arvon nimissä.
Olen aina ihmetellyt, ihmettelen nyt ja todennäköisesti saan ihmetellä edelleen, miten on mahdollista joku valita johonkin tehtävään tasa-arvon nimissä sukupuolensa takia. Samaahan tapahtuu jo jopa lakisääteisesti julkishallinnon toimikunnissa ja lautakunnissa, sekä samaan on pyritty/haluttu myös yritysten hallinnossa. Oman toki rajallisen ajattelukykyni mukaan kaikkiin tehtäviin, niin palkallisiin kuin luottamustehtäviinkin pitäisi valita ihminen sopivuutensa, pätevyytensä ja kyvykkyytensä perusteella, jolloin toteutuisi sukupuolten tasa-arvo juuri sitä huomioimatta.
Sananmukaisesti on luonnollista, että joihinkin tehtäviin pyrkii ja niissä on enemmän naisia kuin miehiä ja päinvastoin, sillä luonto ei tunne sukupuolten tasa-arvoa ja yleensäkään tasa-arvoa.
Eräs kovasti luontoa ja luonnonmukaisuutta puolustava ja ajava puolue on erityisesti aktiivinen tässä tasa-arvoaiheessa, vaikka heidän pitäisi katsoa, miten luonto on asiat järjestänyt.
Nythän on lisäksi tullut homo- ja lesboasia tasa-arvotaisteluun. Siinä kuitenkin piilee paha epätasa-arvo, kun mies- ja naishomoseksuaalit eritellään omin nimikkein. Siksi vanhaa/entistä puoluepoliittista termiä mukaillen ehdotankin otettavaksi käyttöön termi ei-hetero. Mikäli ei-hetero otettaisiin käyttöön, on siinä kuitenkin vaarana näennäistasa-arvon toteutumattomuus, jos esimerkiksi 12-jäsenisen lautakunnan jäsenistöön valittaisi neljä naista, neljä miestä ja neljä ei-heteroa, jolloin tuon ei-heterojoukon jakauma voisi olla epätasainen lesbojen ja homojen suhteen ja siten myös sekoittaisi kokonaistasapainon.
Ehkä tasa-arvo toteutuisi parhaiten valitsemalla kolme naista, kolme miestä, kolme lesboa ja kolme homoa, jolloin ei-heteroiden asema korostuisi, kuten on muutenkin tapahtunut yhteiskunnassamme.
Tasa-arvon nimissä toimi- ja lautakuntien jäsenten asiantuntemus tulisi tietenkin olla samaa tasoa kuin ennenkin eli täydellistä asiantuntemattomuutta, sillä tasa-arvoinen asiantuntemattomuus toteutuu jo nyt melko hyvin poliittisten puolueiden toimijoiden keskuudessa.
Tasa-arvo ei ainakaan lehtikirjoitusten mukaan toteudu suurimmassa osassa taiteen aloja ei-heteroiden vallatessa ainakin julkisuudessa koko taiteilijakunnan meidän heterojen ja erään kollegani ilmaisua lainaten varsinkin kokolihaa syövien heteromiesten jäädessä varsin vaatimattomaksi vähemmistöksi. Ei-heteroilla lienee suuri julkisuusarvo. Joidenkin tutkimusten mukaan nuorison kiinnostavin ammatti on julkkis, joten heidän tulee tuo tietenkin huomioida ja useat julkkikset ovatkin markkina-arvoaan kohottaneet tulemalla kaapista ulos.
En suinkaan suhtaudu penseästi sukupuolten tasa-arvoon, varsinkin ei-heteroiden lapsien hankintaan olen hyvin myönteisellä kannalla, kunhan he tekevät pariskuntina lapsensa keskenään. Tasa-arvoisuutta ilmentävä seksuaalineutraali avioliittohan ei ole mitenkään vieras kulttuurissamme, sillä iän ja ajan myötä avioliitot lienevät aina olleet yleisesti sellaisia.
Homo oli valitettavasti aiemmin ikään kuin haukkumasana, mutta kehityksen kehittyessä useat asiat kääntyvät päinvastaisiksi. Valikoidun tasa-arvon vallitessa halutessaan esiintyä hyvin loukkaavasti pitänee sanoa, että heitä hetero voltti!
Kepeää kevätkesää kaikille tasa-arvoisesti!