Syttyvätkö meijän jouluvalot tänä jouluna? Seuraa keräyksen etenemistä.

Hopea ei ole häpeä

Jääkiekon sunnuntain MM-finaalissa kullan ja hopean eroksi jäi kaksi maalia. Kotiintulossa ero oli paljon suurempi. Kulta olisi aloittanut karnevaalit, jotka olisivat huipentuneet Kaisaniemessä järjestettyyn kansanjuhlaan. Juhlia ei tarvittu eikä Helsinki-Vantaan lentoasemakaan kuhissut, kun hopealeijonat saapuivat maanantaina kotiin. Hopeamitalinsa kaikki pitivät visusti piilossa, mikä oli mielestäni kummallista. Vaikka hopea onkin jääkiekossa aina hävitty, Suomi on kuitenkin toiseksi paras maailmassa. Kyllä kai sitä kelpaisi vähän edes juhlia!

Leijonien tie MM-turnauksessa matkalla finaaliin oli kuitenkin kuin sadusta. Maaleja tuli ja voittoja voittojen perään. Kunnes finaalissa kaikki päättyi karmeimmalla tavalla. Ei ollut varmasti helppoa leijonapelaajilla, sillä koko Suomi odotti mestaruusjuhlia. Harva kanadalainen varmasti edes tiesi oman maan pelaamisesta MM-finaalissa. Siellä kun kaikki keskittyvät vain NHL: ään ja Stanley Cup-kamppailuihin. Suomessa jääkiekon MM-kisoja seuraavat kaikki enemmän tai vähemmän, iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Lisäksi kanadalaispelaajille MM-finaaliin lähteminen on todennäköisesti ollut suomalaisia helpompaa, sillä heille MM-menestyminen on arkipäiväisempää. Ennen tämän vuoden MM-finaalia Kanada oli juhlinut maailmanmestaruutta 25 kertaa. Koska maassa on totuttu voittamiseen, keskittyminen omaan suoritukseen on lähtökohtaisesti helpompaa.

Finaalin päätyttyä kansan pettymys näkyi, mutta hopea ei ole häpeä. Muistettakoon että Kanadan joukkueessa pelasi useita NHL:n ykkösvarauksia. Silti koko kisojen arvokkaimman pelaajan palkinnon pokkasi 18-vuotias Patrik Laine. Nuori leijonasukupolvi näytti, että uusia jääkiekkotähtiä on syntynyt Suomeen. Miten hienoja turnauksia meillä tulevaisuudessa onkaan luvassa!

Jääkiekko aiheuttaa suomalaisissa kaikista urheilulajeista eniten tunteita ja sillä on aivan erityinen asema suomalaisessa mielenmaisemassa. Vuoden 1995 maailmanmestaruus on suuruusluokaltaan kuin maailman ensimmäinen kuulento vuonna 1969 – yhdistävä kokemus vaikeiden ja levottomien aikojen jälkeen.

Kun Suomi voitti mestaruuden vuonna 2011, olin itse armeijassa Haminassa. Meillä oli silloin pitkä parin viikon jakso palvelusta ilman vapaita. Se harmitti, kun kaikki kaverit olivat ulkona juhlimassa. Olin voittoyönä päivystysvuorossa ja ikkunasta kuului, kun ihmiset juhlivat Haminan kaduilla. Vaikka itse en jääkiekkoa muuten juurikaan seuraa, jokakeväiset MM-kilpailut ovat yksi vuoden kohokohdista. Jääkiekko on monille osa omaa ja suomalaista identiteettiä. Ehkä kiekkoleijonien fanitus luo suomalaisille myös jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on oikeastaan aika hienoa, sillä intohimo on kaunista. Jatketaan jääkiekon rakastamista!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus