Haminan talousalueen uutislehti

Yhdistyneen kuningaskunnan saumat natisevat

Britit järjestivät viime viikolla pommin eurooppalaisille ja itselleen. Maan pääministerin hätäpäissään lupaama kansanäänestys EU-jäsenyyden jatkosta päätyi eroa kannattavien niukkaan voittoon. Äänestyksestä kyllä odotettiin tulevan tiukka, mutta yleisesti arvioitiin jäsenyyden kannalla olevien voittavan. Eivät voittaneet.

Monet pitävät brittejä todellisina eurooppalaisina. Näinhän asianlaita ei suinkaan ole. Euroopan Yhteisöönkin britit liittyivät vasta vuonna 1973, vaikka tämä Unionin edeltäjä perustettiin jo vuonna 1957. Britit ovat koko ajan olleet Unionissa vain toisella jalallaan. Kun Unionin muut jäsenmaat ovat yhtenäistäneet lainsäädäntöään, britit ovat pitäneet kynsin hampain kiinni vasemmanpuoleisesta liikenteestä, tuumista sekä, totta kai, punnasta. Iso-Britannian hallitus neuvotteli myös jo 1980-luvulla itselleen helpotuksia EU:n jäsenmaksuunsa.

Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, mikä muuten on maan virallinen nimi, on iso ja vahva valtio millä tahansa mittarilla. Väkiluvultaan se on kolmanneksi suurin EU:n jäsenmaa ja sen bruttokansantuote on kuudesosa 28 EU-jäsenmaan yhteenlasketusta bkt:sta. Yhdistynyt Kuningaskunta on myös sotilaallisesti vahva – yksi maailman yhdeksästä ydinasevaltiosta.

Ehkä juuri edellisistä syistä brittien ääntä on EU:ssa kuultu herkemmin ja heidän metkujaan on siedetty enemmän kuin keskimäärin. Siitä huolimatta britit ovat suhtautuneet vuosikymmenien ajan EU:hun epäilevästi ja maan johto on pitänyt jatkuvasti esillä ero-optiota. Myös brittimedian tiedetään olevan hyvin EU-kriittistä ja jopa ruokkivan EU-vastaisuutta. Suhtautumisesta EU:hun onkin tullut monelle britille enemmän tunne- kuin järkiasia. Eroa kampanjoineet käyttivätkin tätä piirrettä surutta hyväkseen suurilla lupauksillaan maan ”uudesta itsenäisyydestä” ja ”talouden noususta”.

Kansanäänestyksen tulos, 52 % eron puolesta ja 48 % jäsenyyden puolesta, ei ole kuitenkaan koko kuva brittien suhtautumisesta Euroopan Unioniin. Jo nimensä mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta jakautuu alueisiin ja alueelliset erot olivat tässä äänestyksessä valtavat. On 49 miljoonan asukkaan Englanti, 5 miljoonan Skotlanti, 3 miljoonan Pohjois-Irlanti ja 1,7 miljoonan asukkaan Wales. Lisäksi kuningaskuntaan kuuluu liuta saaria lähes kaikilta maailman meriltä. Äänestyksen tulos ratkaistiin Englannin maaseudulla ja pienessä Walesissa. Näillä alueilla eron kannalla oli 53 % ja jäsenyyden kannalla 47 % äänestäjistä. Aivan toiset lukemat saatiin Skotlannissa, jossa jäsenyyden kannattajat voittivat peräti 62 % osuudellaan ja Pohjois-Irlannissa, jossa näiden osuus oli 56 % äänestäjistä. Oma lukunsa on vielä Lontoo, jossa jäsenyyden jatko sai ison tuen 60 %:n ääniosuudella.

Tällaiset, perustavaa laatua olevat erot ovat jo nyt heijastuneet maan tulevaisuutta ja yhtenäisyyttä koskevaan keskusteluun. Brexit-pommi on osoittautumassa todelliseksi rypälemiinaksi. Ison erojytkyn lisäksi Skotlannissa on ryhdytty selvittämään kahden vuoden taun jälkeen ”maan” itsenäistymisen mahdollisuuksia. Pohjois-Irlannin poliittinen johto on taasen virittänyt ilmaan mahdollisen liittymisen samalla saarella sijaitsevaan Irlannin tasavaltaan eivätkä lontoolaisetkaan pidä siitä, että kaupungin asemaa yhtenä EU:n ja maailman vahvimmista finanssikeskuksista horjutetaan.

Yhdistyneen kuningaskunnan saumat ovat alkaneet natista voimakkaammin, mitä Brexit-intoilijat unissaankaan osasivat ennakoida. Miljoonat britit ovat myös alkaneet vaatia uutta kansanäänestystä. Monet katsovat, että heille syötettiin ennen äänestystä pajunköyttä niin eron taloudellisista vaikutuksista kuin eroprosessin aikatauluistakin. Tarjottiin vapautta ja hyvinvointia, vaikka saamapuolella näyttää olevan pelkkää epävarmuutta.

Mitä me tästä nyt sitten opimme?

Ainakin sen, että kansanäänestys ei ole yksinkertainen työkalu kansakunnan päätöksenteossa. Jos sitä käytetään vain siksi, että maan poliittinen johto ei kykene tai uskalla itse ottaa kantaa maan asioihin, kansanäänestyksestä tulee todellinen Damokleen miekka. Tässä tapauksessa britit kyllä päässevät eroon EU:sta, mutta samalla ehkä kirjoitettiin alkusanat koko kuningaskunnan hajoamiselle.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus

Previous slide
Next slide