Kerran kesässä lähden ystäväni kanssa pienellä puutuulilasiveneellä Väärästäkarista Haminaan. Vain kova tuuli ja rankkasade estävät retken.

Vene kiinnitetään Tervasaaren vierasvenesataman ylikorkeaan laituriin, jonne kiipeäminen on jo melkoinen uroteko, samoin paluu veneeseen tavaroitten kanssa.

Askeleet suunnataan suoraan torille. Tuoksuva vastaleivottu leipä ja aamulla mullasta poimitut perunat, joista kuori lähtee pesemällä, ovat ykkösostoksia. Niitten lisäksi kassiin sujahtaa lähes kaikkea, mitä tarjolla on. Tuoreet lähituotteet ovat suurenmoista ja kotkansaarelaisittain harvinaista herkkua.

Torikahvit kuuluvat retken ohjelmaan. Kahvimukin ääressä alan kertoa ystävälleni, että kävin lyskaa kahdeksan vuotta, ja nyt paikalla on uimahalli ja asuntoja. Mainitsen jumppatuntien pesäpallopelit torilla ilman urheiluvarusteita ja räpylöitä. Muistelen Tohmon kuumia ja makeita piirakoita tai Aholaisen perunapiirakoita. Niitä käytiin ostamassa välkällä kiinnijäämisen uhallakin. Jos ystäväni ei heti katso, että tiedetään tiedetään, niin saatan muistella runsaastikin oppikouluaikani moni-ilmeistä kaupunkia.

Haminan torilla on tunnelmaa, kaupunkilaisissa vielä hyväntahtoisuutta ja kiireettömyyttä. Uudet torisuunnitelmat suikulähteineen ja toimintoineen eivät välttämättä takaa samaa leppoisuutta, jota nykyinen torielämä tarjoaa. Parkkipaikatkin ovat tarpeen ellei suunnitelmiin kuulu pitempiaikaiset parkkimahdollisuudet lähistöllä.

Kehitystä pitää tapahtua mutta mieluummin uusilla ideoilla ja tekemisillä kuin muutoksilla näön tai rahan takia. Lakkautukset ja poistot yleensä näivettävät sen vähänkin, mikä on ollut jo olemassa, ja antavat enemmän haastetta uusille kohtaamisille kuin kekseliäät elvytysideat.

Mosnablues Wanhalla Työskillä toukokuussa osoitti korjauksen toimivuuden ja ihmisten innon tulla viihtymään, jos jotain mielenkiintoista järjestetään. Tulijoita olisi ollut enemmän kuin lippuja, ja Työskille sentään mahtuu useampi sata. Kotkasta tultiin oikein yhteiskuljetuksella ja oltiin melkein kateellisia hyvästä tapahtumasta ja paikasta.

Bastionistakin voisi olla kateellinen. Se on kuin onnenpotku tapahtumien järjestäjille, sillä Haminassa ei tarvitse ottaa huomioon säävarausta paitsi viileys katoksen pimennossa. Tattoon lisäksi yli kymmenen erilaista isoa kesäkauden tapahtumaa osoittaa, että on osattu luoda tilaisuuksia, joita ihmiset tarvitsevat ja jotka antavat potkua vapaa-ajanviettoon.

Mutta teematapahtumat ja kaupunkiesittelyt eivät ole kohtaamisia, joihin Hamina rakentaa uutta brändiään, eivätkä hiljaiset illat hotellihuoneissa tai tyhjillä kaduilla.

Musiikki, esitykset ja ruoka sopisivat kaikkien maailman turistipaikkojen lailla Haminankin uuteen brändiin. Sen mitä vuosien varrella olen seurannut kaupungin asukkaitten osaamisia, niin varmasti löytyy paikkoja, ammattilaisia ja taitavia harrastajia, jotka kyllä hoitaisivat brändiä, Patukin metkuineen. Oman osaamisen noste olisi parasta investointia koko Kaakonkulmalle.

Vielä kun järjestyisi majapaikkoja, kyytejä ja lähialueitten busseihin kesäkortteja, niin muutkin kuin keskustan asukkaat ja oman auton omistajat pääsisivät kätevästi Haminan ympyröihin ja maaseudun virityksiin, joita moni reissaaja kaipaa ja arvostaa.

Antoisia kohtaamisia!