On elokuun puoliväli ja illat pimenevät kovaa vauhtia. Koulut ovat alkaneet ja liikenteessä on paljon pieniä lapsia. On siis monta seikkaa, jonka takia kannattaa olla entistäkin keskittyneempänä liikenteessä.

Ajan työn ja harrastusten puolesta paljon autoa. Todella harvoin on kuitenkaan sattunut mitään, vaikka kilometrejä taittuu puolessa vuodessa reippaat 30 000. Hulluja ohituksia, äkkijarrutuksia ja läheltä piti -tilanteita olen toki nähnyt enemmän kuin tarpeeksi.

Pari viikkoa sitten jouduin sivulliseksi silminnäkijäksi erääseen liikenneonnettomuuteen, jossa osallisena oli auto ja polkupyöräilijä. Tietysti ilman pyöräilykypärää. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin soittamaan hätänumeroon. Tilanne oli järkyttävä ja muistutti siitä, että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä, eikä koskaan tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Etenkin liikenteessä, kun nopeus on kova ja sekunnin sadasosassakin voi tapahtua mitä vain.

Tapahtuman jälkeen olen huomannut olevani todella paljon tarkkaavaisempi liikenteessä, autolla ajaessani huomioin etenkin pyöräilijöitä ja jalankulkijoita tarkkaavaisemmin. Satunnainen puhelimen näppäily tai kalenterin tarkistaminen ovat myös jääneet tyystin. En halua olla se, joka aiheuttaa omalla typeryydellään onnettomuuden.

En myöskään aio koskaan enää nousta polkupyörän satulaan ilman kypärää, en edes lyhyelle matkalle. Onneksi nykyään pyöräilykypärät ovat hienoja ja jopa muodikkaita. Yleinen asenne niitä kohtaan on ehkä muuttunut jonkin verran siitä, kun alakouluikäisenä kotoa pyörällä lähdettyä toivoi, ettei kukaan tuttu tulisi vastaan ja näkisi tyhmännäköistä kypärää päässäni. Tai ehkä se johtuu siitä, että olen itse kasvanut aikuiseksi ja oma asenteeni ja elämän tärkeysjärjestys on muuttunut. Mutta eikös vaan, että nykyään melkeinpä näyttää tyhmemmältä, jos pyöräilee ilman kypärää, kuin kypärä päässä!

Oli jokseenkin pelottavaa huomata, että vasta vakavan onnettomuuden nähtyään ihminen alkaa tietoisesti keskittymään liikenteessä enemmän. Toisaalta, vaikka itse ajaisikin aina keskittyneesti kaikkia sääntöjä ja rajoituksia noudattaen, voi silti sattua. Ajoi sitten autoa tai pyörää.

Eniten suomalaisessa liikennekäyttäytymisessä ihmetyttää kuitenkin autoilijoiden suojatiekäyttäytyminen. Kiinnitin siihen erityisen paljon huomiota reilu vuosi sitten palattuani Suomeen Espanjassa vietetyn kolmen kuukauden jälkeen. Espanjassa poikkeuksetta kaikki autot pysähtyivät suojatien eteen, jos yksikin ihminen näytti siltä, että saattaisi olla ylittämässä tien. Muuten jotakuinkin kaoottisessa liikennekulttuurissa se oli merkillistä, tietenkin siis hyvällä tavalla. Suomeen tultuani pelästyin usein autoja, jotka kaahasivat kovaa suojateiden yli vilkaisematta ympärilleen.

Useissa eri kaupungeissa autolla ja kävellen liikkuessani olen pannut merkille, että suojatiekäyttäytymisessä on paljon eroja myös Suomen sisällä eri kaupunkien välillä; jossain jalankulkijaa ei päästetä juuri koskaan yli ja pysähtyminen suojatien eteen aiheuttaisi miltei kolarin. Jossain muualla taas jalankulkija voi lähes aina ylittää suojatien rauhassa autojen mitenkään estämättä. Sitten kun toiselle paikkakunnalle tulee turisteja toisesta suojatiekulttuurista, alkavat epäilemättä mielenkiintoiset ajat.

Tärkeintä on, että pidetään jokainen huolta sekä itsestämme että kanssakulkijoistamme liikenteessä. Turvallisia kilometrejä!