Haminan talousalueen uutislehti

Omituisten olympialaisten jälkipyykkiä

Kisat on nyt kisattu. On jälkipyykin aika. Pyykinpesuun onkin syytä monella suunnalla. Esimerkiksi Kansainvälisen olympiakomitean ja kansainvälisten lajiliittojen sekoilut kisojen alla venäläisurheilijoiden osallistumisoikeudesta olivat vertaansa vailla. Soutamalla ja huopaamalla KOK veti maton pitkäjänteistä dopingin vastaista työtä tekevän WADA:n alta. KOK valitsi politikoinnin ja rapautti WADA:n työn uskottavuutta.

Nyt on edessä etsikkoaika. KOK:n tulisi tarttua välittömästi ja määrätietoisesti kaikkiin kiellettyjen aineiden ja menetelmien järjestelmällisen käytön epäilyihin. Kyse ei ole vain Venäjästä. Parin seuraavan vuoden aikana ratkaistaan, miten antidopingtyö huippu-urheilussa edistyy.

Pyhäpukunsa on tahrannut pesulakuntoon myös moni urheilupomo. Ovi on käynyt viime kuukausina tiuhaan erityisesti Kansainvälisessä jalkapalloliitossa ja yleisurheiluliitossa. Yleensä epäilyt ovat liittyneet korruptioon ja lahjoman vastaanottamiseen.

Euroopan Olympiakomiteoiden liiton puheenjohtaja taasen kärähti kisojen aikana Rion kisalippujen mustanpörssin myynnistä. Loistohotellin sviitin ja aitioiden sijasta herra joutui seuraamaan kisatapahtumia riolaisen vankilan televisiosta.

Isojen urheilutapahtumien ympärillä liikkuva raha, pienen päättäjäpiirin käsiin annettu valta, heikko luonne sekä vääristynyt käsitys oikeasta ja väärästä ovat yhdistelmä, josta harvoin hyvää seuraa. Johdon yhtenä tehtävänä on antaa johtamalleen yhteisölle moraalikoodit. Syntyneiden tahrojen poistamiseen ei taida pelkkä hienopesu riittää.

Rion olympiakisojen taloudesta ei tietenkään ole käytettävissä vielä (jos koskaan) tarkkoja lukuja. Ennen kisoja kerrottiin, että tapahtuman budjetti on hiukan alle 5 miljardia euroa. Summa vastaa Suomen sisäministeriön ja puolustusministeriön yhteenlaskettuja menoja valtion kuluvan vuoden tulo- ja menoarviossa. Kisojen aikana huhuttiin myös, että kisabudjetti ylittynee noin 50 %:lla.

Ne, jotka vielä haaveilevat, että Suomikin voisi joskus hakea olympiakisojen järjestämisoikeuksia, voisivat pysähtyä hetkeksi arvioimaan vaikkapa näitä lukuja. Kisojen lajimäärä on karannut käsistä. Suorituspaikkainvestoinnit ovat valtavat ja stadioneille ei tunnu löytyvän kisojen jälkeistä käyttöä. Tässäkin asiassa olisi KOK:lla uudelleen arvioinnin paikka.

Urheilullisesti Rion olympiakisat onnistuivat ilmeisen hyvin. Kisoissa tehtiin yhteensä 19 maailmanennätystä ja 65 olympiaennätystä. Osallistuvia maita oli ennätykselliset 206, joista mitaleille ylsi 87. Mitalitilaston kärkikymmenikkö on pysynyt lähes samana jo parikymmentä vuotta. Vain Kuuba on pudonnut siitä ulos ja Etelä-Korea vakiinnuttanut asemansa kärkimaiden joukossa.

Dopingkäryjä on julkistettu toistaiseksi yhteensä seitsemän. Lisää tulee varmasti. Pekingin 2008 ja Lontoon 2012 kisojen testien uusissa analyyseissäkin paljastuu käryjä harva se viikko. Hyvä niin!

Suomalaisten menestys Riossa on arvioitu olympiahistorian huonoimmaksi. Mitalimäärän osalta näin onkin. Plakkariin tuli vain yksi jaettu pronssimitali. Jaettu siksi, että nyrkkeilyssä välieräottelujen häviäjien keskinäistä järjestystä ei selvitetä. Tämä ei kuitenkaan vähennä Mira Potkosen saavutuksen arvoa. Suomi oli mitalitilastossa sijalla 78. Sydneyn (2000) neljä mitalia toivat sijan 31. Ateenassa (2004) oltiin 61. kahdella mitalilla, Pekingissä (2008) 44. neljällä mitalilla, mutta Lontoossa (2012) pudottiin taas sijalle 63 kolmella mitalilla. Riossa tehtiin pohjanoteeraus.

Me suomalaiset olemme tosi hyviä luomaan mitaliodotuksia ja jopa uskomaan niihin. ”Mitalimahdollisuus” muuttuu hyvin helposti ajatuksissamme ja puheissamme ”lähes varmaksi mitaliksi”. Ei siis ihme, että kisoissa syntyy enemmän pettymyksiä kuin positiivisia yllätyksiä.

Suomen joukkueessa oli 54 urheilijaa. Kaksitoista, eli lähes neljännes, selvisi 12 parhaan joukkoon. On myös muistettava, että parisenkymmentä suomalaisurheilijaa oli ennen kisoja julkaistussa ns. olympiatilastossa sijoilla 30-60. Ei niiltä sijoilta voi edes kuvitella noustavan pisteille, saati mitaleille.

Asiallista jälkipyykkiä on kuitenkin syytä pestä erityisesti niiden suoritusten osalta, joissa jäätiin kauaksi kauden parhaista tuloksista, jopa keskiarvoista. Onko syy valmentautumisessa, viimeistelyssä vai peräti henkisellä puolella? Siinäpä kysymys.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus