Syttyvätkö meijän jouluvalot tänä jouluna? Seuraa keräyksen etenemistä.

Sotainvalidien viikko viimeisen kerran

Päätösjuhlassa oli monia koskettavia kohtia. Eräs niistä oli seppelpartio kaatuneiden upseerien patsaalle. Tehtävän suorittivat Leo Merisalo (vas.), Veikko Haimila ja Hanna Murto-Unkila.

Sotainvalidien viikon päätösjuhla RUK:n Maneesissa oli tällä kertaa aivan erityinen. Kyseessä oli jäähyväiset, sillä viikkoa ei enää tulevaisuudessa vietetä. Sen sijaan aletaan viettää sotainvalidien päivää 18. elokuuta, Sotainvalidien Veljesliiton perustamispäivänä.

– Alussa oli vain sotavamma ja sodan köyhdyttämä maa. Sotien jälkeen lähes 100 000 pysyvästi vammautuneen piti opetella uudenlainen elämä, Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin puheenjohtaja Kari Hietanen totesi juhlan avauspuheessa.

– Vammaisuudelle ei annettu valtaa. Oli tartuttava ennakkoluulottomasti toimeen, hankittava ammatti, koti, perhe, työ, osallistuttava yhteiskunnan jälleenrakentamiseen. Ei jääty makaamaan tuleen.

Työn merkityksen tiesi myös Tauno Riski, joka sodassa vammauduttuaan joutui etsimään työn, jossa selkään tullut vamma ei haittaisi.

– Saimme vaimon ja tyttären kanssa pienen mökin hätäasunnoksi, töissä kävin valtion rautateillä veturinkuljettajana, Tauno kertoo.

– Töitä piti tehdä, ja kyllähän niitä silloin piisasi. Nykyinen työllisyystilanne huolettaa, työpaikka on ihmiselle elannon lisäksi muutenkin tärkeä.

Sotainvalidiviikon perinteen loppumista Tauno ei pidä suurena asiana.

– Kyllä sakkikin on jo vanhaa, ja hupenee kovaa vauhtia. On kuitenkin hyvä, että sotaveteraaneista ja sotainvalideista, samoin kuin heidän puolisoistaan ja leskistään, pidetään huolta loppuun asti.

Lue lisää aiheesta:

Black Friday Reimari 7.10. - 27.11. asti
Previous slide
Next slide

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli