Meistä jokainen katselee maailmaa omasta näkökulmastaan saamiensa oppien ja jonkin verran myös kokemustensa pohjalta, joka suotakoon myös minulle. Nykymuodiksi on noussut ihmisten ja aatesuuntien nimittäminen rasistisiksi, fasistisiksi, sovinistisiksi ja narsistisiksi yleensä tietämättä, mitä sanoilla oikeasti tarkoitetaan, eli tarkoitus vaihtelee kunkin nimittelijän oman aatesuunnan ja tavoitteen mukaan.

Minua voitaneen siksi kutsua muiden syytösten lisäksi puhelinrasistiksi ja siitä tässä.

Työssä en ole nuoruuden yritysten jälkeen ollut, vaan olen ollut palveluksessa. Tuolloin palveluksessa ollessani tulivat silloiset matkapuhelimet käyttöön muuttuen taskupuhelimiksi ja käsipuhelimiksi, eli kännyköiksi. Yritin pitkään sinnitellä ilman tuollaista laiteta, kunnes huomasin voivani hoitaa oikeasti palvelustehtäviäni paremmin vahtimatta pöydällä olevaa lankapuhelinta. Saatoin liikkua tehtäviä oikeasti hoitamassa puhelin taskussani. Silloin pidin puhelimen auki vain niin sanottuna virka-aikana, jota en itse noudattanut.

Kotona oli lankapuhelin ja on edelleenkin. Jokin aika sitten puhelinoperaattori, joka on entinen valtion laitos, pyrki kaikin keinoin poistamaan lankapuhelimen, mutta roikuin langassa eivätkä saaneet sitä vedetyksi pois. Niin se on edelleen puhelimessa kiinni ja toiminnassa. Puhelinnumerokin on julkaistu tähän asti luettelossa, mutta se ilmeisesti poistuu monen muun lisäksi turhana vanhan ajan jäänteenä käytöstä.

Olen siis puhelinasiassa(kin) ilmeisen ”poikkeava nuori”. Mobiililaite (os. puhelin) on minulle pääasiassa lyhyitä viestejä varten ja se on suljettuna (ei siis ns. äänettömänä) illat, yöt ja viikonloput. Mikäli asettaisin laitteen ”äänettömälle” se antaisi soittajan korvaan äänimerkin kuten olisi auki ja niin soittaja yrittäisi vaikka koko viikonlopun aina uudelleen odottaen kohta vastaavani.

Laitteen ollessa suljettu myös siihen yhteyttä yrittävä tietää sen olevan suljettuna.

En koe olevani niin tärkeä henkilö, että minun pitäisi olla aina puhelimitse tavoitettavissa. Olen tärkeä ainoastaan yhdelle ihmiselle ja silloin niin tärkeä, että tuo ihminen ei ollenkaan tule toimeen ilman minua. Siihen en toivottavasti tarvitse puhelinyhteyttä ollessani itse tuo henkilö. Kaikki muut pärjäävät aivan yhtä hyvin ilman minua ja ehkä paremminkin. Mikäli eivät pärjäisi, niin enhän voisi edes kuolla, johon luonnon kanssa yhteistuumin pidätämme oikeuden. Tietenkin sopien ja muutenkin jossakin reissatessani matkapuhelimeni voi olla auki ja on näköjään hyvin niinkin toiminut.

Vielä viimevuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä kännykkää käyttävää pidettiin hieman vieroksuttavana ja epäilyttävän tärkeilevänä, jota kuvasi myös ruotsalaisperäinen kännykän nimitys ”juppinalle”. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Laite on muodostunut suorastaan hallitsevaksi tekijäksi ihmisten puhuessa kovaan ääneen julkisilla paikoilla jopa kaupan kassalla asioidessaan yksityisiä intiimejäkin asioitaan kännykkään.

Mielestäni erityisen älytön nimike minunkin käytössäni olevalle laitteelle on ”älypuhelin”, jonka myötä ihminen näyttää menettävä älynsä kokonaan, vähäisenkin sellaisen, ilmeisesti siirtyessä laitteeseen. Esimerkiksi puiston penkillä saattaa kesällä istua joukko nuoria pyyhkien kaiken aikaa älypuhelintaan keskenään keskustelematta ilmeisesti ollen ”sosiaalisessa mediassa”, joka näin ollen on monellakin tavalla tosiasiassa epäsosiaalinen media.

Myös paikannuspalvelut ja navigointiohjelmat ilmeisten hyvien ominaisuuksiensa lisäksi vievät käyttäjiltään todellisen paikantamistajun. Tavoitteenani on kuitenkin omata taju missä olen, minne menen ja kusta tulen!

Perinteisten huumeiden, alkoholin ja tupakan rinnalle on riippuvuutta aiheuttavaksi ja yleisesti hyväksytyksi tullut mobiililaite. Joltisellakin kokemuksella kuitenkin tiedän riippuvuuksista voitavan pysytellä erossa tai päästävän eroon omasta halustaan, mutta hamppu taitaa olla sellainen johon lopulta tultuaan riippuvaiseksi ei enää itse pois pääse.

Kesän riippumattokauden jo päätyttyä toivotan riippumattomuutta!