Syksyllä 1966 opintiensä Haminassa Aseman kansakoulussa aloittaneella ryhmällä oli ratkiriemukas tapaaminen vanhassa opinahjossaan. 50-vuotistapaamiseen tultiin läheltä ja kaukaa ja koulukavereitten kohtaaminen toi pintaan monia mukavia muistoja.

– Se neljä vuotta meni tosi vauhdikkaasti aikanaan. Luokat olivat suuria ja lapset kilttejä, nauroi Jaana Jääskeläinen, jonka toimeliaisuuden ansiosta tapaaminen ruokineen ja virvokkeineen järjestyi.

– Kaikkia luokkakavereita emme tavoittaneet, mutta jospa kahden vuoden kuluttua onnistuisimme paremmin! Sinne sovimme jo uuden tapaamisen!

Seija Ristolalla on tallessa jokainen kouluaikainen luokkakuva. Kavereitten tunnistaminen onnistui jotenkin, muta opettajien nimien tapailussa meni aikaa.

– Koulun juhlat olivat aina hienoja tilaisuuksia. Kuvaelmissa minulle lankesivat luontojan enkelin roolit, sillä minulla oli pitkät vaaleat hiukset, kertoi Seija.

Opettajat jättivät kullekin omanlaisensa muistot.

– Soilikki Reila oli mukava kaikille, hän muisti ällistyttävästi oppilaansa vielä vuosikymmenien jälkeenkin tavatessamme Haminan kaduilla, ihmetteli Päivi Einamo.

– Opettajiahan melkein pelättiin. Soilikin pelkkä olemus riitti rauhoittamaan hälisevän jouko

Yksi -66 kansakoulunsa aloittaneen luokan vauhtiveikoista oli Kettil Cedercreutz. USA:ssa asuva Kettil lähetti juhlijoille viestin, jonka Jaana Jääskeläinen luki kaikille.

Kouluruokailun muistelemisessa erilaiset mielikuvat risteilivät valtoimenaan. Yksi tykkäsi yhdestä, toinen toisesta.

– Ekaluokalla meillä oli pelkästään keittoruokia, koska eihän meillä edes ollut veitsiä ja haarukoita. Lusikkaruoalla mentiin. Veteen keitetty kauravelli eli räkävelli taisi olla kaikkien inhokki numero yksi, muisteli Tuula Ek.

– Siivu sipuliteemakkaraa näkkileivälle kerran viikossa, se oli aina huippuhetki, sanoi Päivi Einamo.