Aseidenriisuntaviikko alkaa aina YK:n päivänä 24. lokakuuta.
Jo pitäisi asevarustelun loppua, jos joka vuosi siihen pyritään. Mutta maailma on täynnä uhkia ja valtataisteluja, aivan kuin mitään yhteistä maailmanparannusjärjestöä ei ikinä olisi perustettu, mutta on jo vuonna 1945. Suomi hyväksyttiin jäseneksi kymmenen vuotta myöhemmin, joten pitkään on pienessä Suomessakin kannettu huolta maailman ihmisistä yhdessä 194 maan kanssa.
YK:ssa ei päästy alkua pidemmälle, kun eripura alkoi. Vain 48 jäsenmaata hyväksyi artiklat, joissa ylevästi sanaillaan, kuinka asioitten pitäisi olla. Yli sata jäsenvaltiota ei vastustanut niitä, mutta ei kannattanutkaan. Silloinen Neuvostoliitto, Etelä-Afrikka ja Saudi-Arabia pidättäytyivät äänestämästä.
Ensimmäinen artikla: ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”
Vastoin artiklan väittämää kaikki eivät synny vapaudessa ja yhtä arvokkaina eivätkä nauti tasavertaisia oikeuksia, koska maailman jokainen kolkka arvottaa elämää omalla erilaisella tavallaan. Järki ja omatunto taas ovat suorassa yhteydessä geeneihin ja kasvatukseen, jonka määrää maan kulloinenkin kulttuuri. Veljesriidasta kerrotaan jo Raamatun alkukertomuksissa, ja kuinka monta perintöoikeudenkäyntiä on vireillä vielä tänäkin päivänä.
Pääseminen maailman kansojen joukkoon nostatti maailmanparannusintoa myös Suomessa. Lapsuuden köyhyys oli selätetty, ja suuret ikäluokat alkoivat rynniä kohti parempaa tulevaisuutta maailmassa, joka tarjosi mahdollisuuksia ja houkutuksia, myös Vietnamin sodan.
Rauhaa ja vapaata rakkautta edustava hippiliike kehitteli iskulauseen ”make love, not war” ja sai kannattajia myös Suomessa. Hippien jälkeen kulttuuritaistolaiset uskoivat kiihkomielisesti marxilais-leninistiseen ideologiaan ja neuvostojärjestelmän paremmuuteen. Aktiivijäsenet olivat valmiita järjestämään jopa vallankumouksen paremman Suomen ja koko maailman saavuttamiseksi.
Isänmaallisuus jäi muodikkaan kansainvälisyyden varjoon. Uskottiin vahvasti YK:n rauhanturvajoukkojen ja kehitysavun tehoon. Minäkin myin UNICEF-kortteja ja -kalentereita pelastaakseni kurjuuden keskellä eläviä ihmisiä.
Kuvien ja tietoiskujen myötä syyllisyys omasta hyvinvoinnista alkoi painaa lastenkin mieltä. Eräs oppilaani pohdiskeli nälkiintyneitten afrikkalaisten lasten pelastamista koulun hävikkiruuan avulla, jäi nimittäin melkoinen määrä suomalaisille lapsille kelpaamatonta ruokaa. Poika ihmetteli, miksei laitettu lähetystä menemään, kun joka päivä neljän kilometrin päässä nousi kone ja lensi Afrikkaan.
Vuosien varrella oivallukset ja tutkimukset ovat saaneet rinnalleen muita ainoita oikeita elämäohjeita, mutta rauhan sijaan on saatu aikaan maailmanriita. Valtataistelut kiihtyvät, sodat hurjistuvat. Ihmiset tarvitsevat tukea ja apua ja omaan ajatteluun tarvittavaa lukutaitoa enemmän kuin koskaan.
YK on kuin sivustakatsoja eikä puutu jämäkästi jäsenistönsä riitoihin. Johtuuko tilanne rahan puutteesta, sillä YK:n rahavaroista 60 % hupenee palkkoihin ja matkakorvauksiin, vai johtuuko asenteista, jos avunkin perillemeno oikeaan osoitteeseen jää varmistamatta.
Tuleeko pelastus maailman tilaan Sinclaren yliopiston tulevaisuuden tutkimuksista? Niin uskovat siellä työskentelevät asiantuntijat ja kehittävät pelastavia menetelmiä kuten älylaitteita. Ne mahdollistavat laajan tiedonkulun, kiihdyttävät kehitystä ja oikein käytettyinä parantavat ilman ja ihmiset, koko maapallon.
Toivokaamme niin tapahtuvan, myös puhtia YK:n toimintaan ja hyviä syyspäiviä itsellemme!
