Haminan talousalueen uutislehti

Hyvä ruoka, parempi ihminen

Lindströminpihvit tekivät minusta vähän aiempaa paremman ihmisen. Minä nimittäin tein niitä viime viikonloppuna ihan itse. Joku varmaankin ajattelee nyt, ettei kuulosta kovinkaan kummoiselta uroteolta. Mutta minullapa olikin käytössä lähiruokapiiristä hankittuja, paikallisen tuottajan punajuuria ja jauhelihan korvasin nyhtökauralla. Eikö jo alakin kuulostaa melko hyvältä?

Jos totta puhutaan, en osaa sanoa, maistuivatko nämä yhtään tavallisia pihvejä paremmilta. Ne pääsivät ehkä liian kuiviksi ja mausteita olisi pitänyt olla tuplasti enemmän. Toki kun kerron tätä tarinaa työpaikan taukohuoneessa, kehun makua erityisen mainioksi. Väitän tietenkin, etten enää koskaan taida ostaa tavallisia punajuuria tai tylsää, epäekologista sika-nautaa.

Tosiasiassa minusta tuntui, että nyhtökaura-lindströmeissä oli vähän huijaamisen makua. Kauraparka ei kelvannut omana itsenään, vaan sen piti esiintyä jauhelihana, jotta tuli syödyksi. Samalla tavalla kuin pari viikkoa sitten kokeilemassani härkis-makaronilaatikossa, jonka reseptissä ihan suoraan ohjeistettiin maustamaan härkäpapumössö jauhelihamausteella. Kun sitten töristelin valmiin ruuan päälle ketsuppia, mietin, onko se nyt oikein, että härkis ei saa maistua omalta itseltään, vaan se pitää naamioida jauhelihaksi. Nyhtökaura olisi ilmeisesti voinut esiintyä jopa poron roolissa, sillä paketissa oli porottoman käristyksen resepti.

Kaikista mausteista ja hyvästä uskosta huolimatta härkis ei maistunut yhtään jauhelihalta. Eikä se nyhtökaurakaan mikään makujen ilotulitus ollut. Mutta ehkä ruuassa ei olekaan enää kysymys mausta, vaan arvomaailmoista ja omasta imagosta. Ehkä sitä latoo ostoksia marketin kassahihnalle vähän enemmän pää pystyssä, jos korissa on ekologisia papuvalmisteita ja kotimaisia kasviksia. Siis verrattuna vaikkapa siihen, että ostaisi hurjasti päästöjä päästellyttä ulkomaista lihaa.

Samalla tavalla taputtelen itse itseäni hyväksyvästi olalle aina, kun olen pelastanut yli jäänyttä lounasruokaa nettisovelluksen kautta. Minä olin taas mukana tekemässä maapallosta vähän parempaa paikkaa, kun sitä lohipastaa ei heitettykään roskiin. Miesystävä kysyi, eikö minua yhtään vaivaa, että jokainen ruoka-annos pakataan kertakäyttöiseen styroxlaatikkoon. Eräs tuttava oli puolestaan laskenut, että sillä pelastetun lounasannoksen hinnalla tekisi itse ruokaa jopa useamman annoksen. Totta tuokin, mutta enhän minä sitten olisi pelastanut maailmaa!

Myönnän, että osa minusta haluaa tehdä tällaisia valintoja vain siksi, että näyttäisin vähän paremmalta ihmiseltä. Että voisin siellä työpaikan taukohuoneessa kertoa olleeni taas ympäristöystävällinen, koska sellaisen maineen haluan saada. Onhan se tekopyhää, mutta entäs sitten? Sama kai se on, mistä syystä niitä ekologisia valintoja tekee, kunhan tekee. Eikä siihen edes tarvita kuin vähän lisää jauhelihamaustetta.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus