Maaliskuun alussa Virolahden kappeliseurakunnan kappalaisena aloittanut Anne Koivunen iski avoimin mielin kiinni työhön hänelle täysin oudolla paikkakunnalla. Alku onkin ollut opettelua kartan kanssa, ihmisten ja työkavereitten tuntemisessa ja myös työhön liittyvät käytännöt ovat Virojoella omanlaisensa.

2008 papin työt Kuopion hiippakunnassa Juankosken seurakunnassa aloittanut Koivunen sanoo olevansa monella tavalla mukautuvainen:

– Usein uuden työntekijän toivotaan tuovan työpaikkaan uusia ajatuksia ja linjauksia. Valmiuksia uusien asioiden vastaanottamiseen ei aina kuitenkaan löydy. Mentaliteetti on yllättävän usein ”meillä on aina tehty näin” -luokkaa, naurahtaa Koivunen.

Virolahden kappeliseurakuntaan Koivunen siirtyi Pyhtäältä, jossa hän työskenteli vuodesta 2009 lähtien seurakuntapastorina ja sitten viitisen vuotta myös vs. ja vt. kirkkoherrana.

– Työpaikan saaminen Haminan seurakunnan Virolahden kappeliseurakunnasta oli hieno juttu. Pidän oikeasti maaseudusta, eikä minua rasita tippaakaan, että viikossa autooni tulee 400 – 500 kilometriä.

Papin työ on Virolahdellakin iltapainotteista.

– Kotikäynnit taipuvat illan puolelle. Toisaalta seurakunnan työntekijöiden yhteinen puurokokous voi alkaa jo klo 7.15. Varsinaista työaikaa ei ole, mutta osaan kyllä omat työtuntini laskea. Töistäni en tingi.

Koivusella ja hänen miehellään on ajatuksena myös muuttaa Virolahdelle. Nyt koti on toistaiseksi Pyhtäällä.

– Muuttaminen on aina myös rahakysymys. Kun se puoli järjestyy, muutaman vuoden aikavälillä muuttokin on mahdollinen.

Papilla on suomalaiskansalliseen tapaan oma roolinsa paikkakunnallaan, erityisesti maaseudulla. Väki katsoo pappinsa tekemisiä kenties tarkemmin kuin muiden.

– Ei ole sama, mitä minusta ajatellaan. En suhtaudu elämään lainkaan kevyesti, kolleegan suosittelema sarvikuonon nahka taisi alkaa kasvamaan jo Pyhtäällä.

Anne Koivunen tunnetaan myös estraditaiteen puolelta, sillä hän on harrastanut teatteria yli 20 vuoden ajan. Viimeksi hän oli mukana Pertsa ja Kilu -produktiossa Kotkan kaupunginteatterissa.

– Nyt teatteri on jäänyt sivuun, aika ei vain riitä. Ruoka- ja viiniharrastus sekä matkailu vievät sen vapaa-ajan, minkä teatteri nyt jättää tyhjäksi.

Karkkilasta kotoisin oleva Anne Koivunen koki hienon yllätyksen astuessaan ensimmäisen kerran Virolahden kirkkoon:

– Sisältä kirkko on samalla tavalla sinisen sävyinen kuin kotikirkkoni Karkkilassa. Molemmat kirkot ovat myös 1700-luvun jälkipuoliskolta ja niissä on runsaasti rakenteellisia yhtenevyyksiä. Hieno ja mielenkiintoinen yllätys!