Kaksi isoa tunteita liikuttavaa tapahtumaa on takanapäin; kuntavaalit ja pääsiäinen. Molemmat koskettavat koko kansaa, halusi tai ei.

Pääsiäisen vapaapäivät ja suklaamunat kelpaavat, mutta ei ehkä pääsiäisen sanoma, joka antaa monelle iloa ja lohtua. Ajatusmaailmojen erilaisuus on jo selvästi nähtävissä kansamme arjessa. Sama politiikan saralla, puolueitten aatemaailma kiinnostaa tai sitten ei.

Vaalien prosentteja tuputettiin niin tiuhaan, että oikein tosissani päädyin pohtimaan kunnallispolitiikan nykytilaa. Paraskin puolue sai vain viidesosan annetuista äänistä eikä suinkaan kaikkien äänioikeutettujen äänistä, sillä lähes puolet ohitti yleisen ja yhtäläisen äänioikeutensa.

Ryysyrannan Jooseppi, kun vetäisi Ilmari Kiannon kirjassa punaisen viivan, oli ylpeä saamastaan äänioikeudesta, sillä kaikkia kansalaisia koskeva äänioikeus ei langennut itsestäänselvyytenä vaan aatteellisen joukkovoiman tuloksena. Ei myöskään olisi saavutettu nykyisiä etuja ilman poliittista toimintaa.

Tavat ovat sadan vuoden aikana muuttuneet, vallankäyttö tuskin lainkaan. Kansalaiset kelluvat välissä, etsivät ratkaisuja tai antautuvat virran vietäviksi. Molempien suuntien vahvat näkökulmat haittaavat yhteisen hyvän löytämistä. Lopputulos voi muistuttaa tarinaa viidestä sokeasta, joilla jokaisella oli oma käsitys norsusta.

Ensimmäinen kosketti kärsää ja arveli norsun olevan notkea rosoinen letku. Syöksyhammasta kokeillut oli sitä mieltä, että norsu on iso teräväkärkinen ja paksu keihäs. Kolmas tunnusteli jalkaa ja oli täysin vakuuttunut, että norsu on paksu pylväs. Neljäs löysi hännän ja totesi norsun vahvaksi köydeksi. Viides päätyi kokeilemaan korvaa ja oli täysin vakuuttunut, että norsu olikin suunnaton  nahkainen kaalinlehti.

Kaiken kukkuraksi ajatteluun vaikuttavat tunteet, jotka ovat syntyneet  kohtaamisista kodeissa, päivähoidoissa, kouluissa, töissä, harrastuksissa, kaikissa toimissa sekä vahvasti somessa, myös median kautta. Sattumalta tai tarkoituksellisesti kuulemme, näemme ja koemme enemmän pelkoja, uhkia ja epävarmuuksia kuin turvallisuutta, hyvyyttä ja kauneutta kannattamaan arkista aherrustamme.

Yhtenä aamuna, kun melkein olin jo heittäytymässä suojelemaan itseäni yhteiskunnallisilta pulmilta,  tv-ruutu yllätti. Studioon oli pyydetty kaksi suomalaista tekoälyn ja robotiikan asiantuntijaa.

Ajattelin oitis, että roboteista ratkaisu. Nehän valjastetaan täydennetyllä älykkyydellä käsittelemään asioita itsenäisesti ja tekemään laadukkaita päätöksiä. Robotit vapauttavat ihmiset mekaanisista töistä luoviin ja mielekkäisiin tehtäviin. Ne voivat hoitaa sosiaalista kanssakäymistä, pitää puheita ja lukea vaikka iltasatuja kuin myös ajaa autoa ja parantaa terveydenhoidon laatua ilman inhimillisiä erehdyksiä.

Kansalaisten koulutuspohjan ansiosta Suomi voisi olla tekoälyn kehittelyssä USAn jälkeen maailman toiseksi merkittävin maa. Olisi kuulemma jättimäinen mahdollisuus talouskasvuunkin.

Näillä tiedoilla on mukava katsella kevään tulemista ja odotella kesää, myös uusia hyviä aikoja meille kansalaisille.