Syttyvätkö meijän jouluvalot tänä jouluna? Seuraa keräyksen etenemistä.

Ei kestä kiittää

Katso itseäsi tänään peiliin ja sano ”kiitos”. Näin kehotti läksiäispuhettaan pitänyt rouva erään yhdistyksen vuosikokouksessa. Tätä ennen hän oli kehunut nimeltä mainiten useita yhdistyksen työntekijöitä ja heidän ammattitaitoaan sekä kiitellyt vuolain sanoin yhteisistä vuosista. Julkinen kiittely ei muka ole luontevaa suomalaisille, mutta silti tässä kokousyleisössä kukaan ei ollut vaivaantunut. Kaikki kuulijat hymyilivät, osa pyyhki kyyneleitä silmäkulmastaan. Kiitoksista tuli hyvä mieli itsellenikin, vaikka ne eivät varsinaisesti minua koskeneetkaan.

Milloin viimeksi annoit kiitosta hyvästä työstä tai palvelusta? Minun oli tarkoitus antaa pari viikkoa sitten, mutta jotenkin se jäi. Ystävällinen mainostenjakaja oli tervehtinyt iloisesti ja avannut alaoven, vaikka hänellä oli syli täynnä jaettavia lehtiä. Ajattelin kirjoittaa jakelufirmaan kiitospostia, mutta ilmeisesti unohdin.

Sen sijaan, kun viime viikolla bongasin suklaapaketin kääreestä väärän lajitteluohjeen, laitoin heti viestiä valmistajalle. Jo nyt on kumma, että tuolla tavalla sählätään, isossa yrityksessä.

Nyt kun jälkikäteen muistelen, en ole edes maininnut kenellekään, että meilläpä on kohtelias mainostenjakaja. Antoi vielä ne mainoksetkin suoraan käteen siinä rappukäytävässä ja toivotti hyvää päivänjatkoa. Mutta siitä suklaapaketin virheestä kerroin kaikille – tai ainakin työpaikan kahvipöydässä työkavereille ja puhelimessa äidille. Painokkaasti mainitsin jopa, mistä merkistä oli kyse.

Näin meillä ilmeisesti on tapana toimia. Hyvästä palvelusta ei kerrota kenellekään, mutta heti jos jokin menee pieleen, marmatetaan kaikille, jotka vain sattuvat kuuntelemaan. Mikä ihme meitä oikein vaivaa?

Ehkä kuvittelemme olevamme kohteliaita, kun toimimme näin. Emme aseta kiitoksen saajaa vaivaannuttavaan tilanteeseen. Eikös sitä sanota, että suomalaiset eivät ole hyviä ottamaan kehuja vastaan? Kun googletamme kehumista, teemme sen ilmeisesti useimmiten hakusanoilla ”kehuminen unessa”. Tuo haku on korkeammalla listalla kuin esimerkiksi ”kehuminen parisuhteessa”. Kohteliaisuudet ovat siis meille tuttuja lähinnä unissa – ja silloinkin kysymme Googlelta, mitä mokoma uni oikein tarkoitti.

Tai ehkä jätämme kauniit sanat sanomatta, ettei tulisi ylpistymisen vaaraa. Ties vaikka se mainostenjakajakin alkaisi kulkea niin polleana nenä pystyssä, ettei enää huomaisi edes tervehtiä. Sekös ärsyttäisi. Työt pitää tehdä hyvin, mutta ei nyt sentään kuvitella itsestämme liikoja!

Oman työhuoneeni seinälle on tulostettu kaksi sähköpostilla tullutta positiivista palautetta. Ajattelin kai, että ne kannustaisivat ja motivoisivat huonoina päivinä. Enpä tiedä. Ehkä ne kertovatkin siitä, miten harvinaisia kiitokset ovat. Että ihan seinälle piti nostaa. Vähän noloakin tuollainen itsensä korostaminen.

Helpointa varmaan on aloittaa pienestä. Katsotaan tänään sitä peiliä ja todetaan, että olen minä ainakin maailman paras minä.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus