Pyhäaamun rauhan vallitessa ja tuulen lennätellessä runsaita roskia kaduillamme lähdin etsimään kahvilaa  kohtausten kaupungissamme. Kohtausta en toki saanut avointa kahvilaa omalta kylältä löytämättäkään, sillä sellaisen löysin liikennemyymälästä naapurikaupungin puolelta, siis ei enää varsinaisesti kävelymatkan päästä. Tämä viritti mieleni erittelemään yhteisömme muuttunutta sekä yhä muuttuvaa aikakäsitystä ja elämän rytmiä.

Joskus kauan sitten ihmiset heräsivät kukonlaulun aikaan ja ryhtyivät päivän puuhiin käyden illalla nukkumaan viimeistään auringon laskiessa. Kukonlaulun aika tarkoittaa noin auringon nousua, joka on tietenkin kesällä aiemmin ja talvella myöhemmin. Keinovalaistus ja varsinkin sähkövalo, sekä sittemmin televisio on sotkenut ajantajumme ja ajankäyttömme, kuten myös teollinen yhteiskunta oheistoimintoineen ja useine työvuoroineen.

Ei kovinkaan kauan sitten lähdettiin päivän jatkoa eli iltaa viettämään klo 18 ehtien mainiosti tansseihin ja viihderavintoloihin iltakahdeksaksi, sekä sieltä illan jatkolle yötä ehkä intiimistikin viettelemään ja myös heräämään töihin vaikka kukon laulun aikaan. Tuskin keskemmällä kesää aivan kukon laulaessa noustiin sängystä, mutta varsin hyvin ehdittiin töihin arkiaamuisin seitsemäksi ja harvoin mahdollisesti sattuneesta hyvästä syystä nukuttiin vapaapäivinä pitempään. Eläinlajimme normaali aikarytmi on tuon tapainen, mutta nykyisin järjestelmää pyritään vähitellen muuttamaan ehkä jopa päinvastaiseksi. Ihmisestä ollaan tekemässä yöeläintä.

Nyt tämän angloamerikkalaiskristillisen sivistyksen parissa liukuva työaika on liukumassa yhä myöhäisemmäksi, jota varsinaisen työpaikan ja työajan ulkopuolella tehtävä niin sanottu etätyö edistää. Olen antanut kertoa itselleni ravintoloihin mentävän vasta illan jatkon eli yön tunneiksi lähtien sieltä pois aamulla mahdollisesti kukonlaulun aikaan, joten ei työhön ehkä sieltä suoraan voikaan mennä.

Koti-illat kuluvat televisio-ohjelmia katsoen aamupuolelle yötä ja varsinkin lapset tottuvat tuohon aikarytmiin niin, että olen kuullut ihmisten vakavissaan puhuvan koulujen päivärytmin siirtämistä myöhemmäksi, koska lapset ovat aamupäivisin liian väsyneitä oppimaan ja edes menemään kouluun. Monet ruokakaupat avautuvat arkisin seitsemältä, mutta harvat vielä jäljellä olevat erikoisliikkeet avautuvat useimmiten kolme tai neljä tuntia myöhemmin.

Näin toiminnallisen päivän alku siirtyy useista syistä yhä myöhemmäksi jatkuen sitten illalla pitkään. Jopa mielestäni ja ilmeisesti monen muunkin mielestä typerää kellojen ajan siirtämistä perustellaan päivän jatkumisella (=siirtymisellä) myöhemmäksi. Ehkä asialle ei mitään voi, mutta sen viisautta voi epäillä.

Pyhäaamun roskainen rauha ja myös arkiaamujen joskus luonnottomalta tuntuva, mutta luonnollisen ihanalle kuulostava hiljaisuus ovat nykyaikaa ja ilmeisesti enenevästi tulevaisuutta. Lajitoverimme rellestävät pitsoineen ja mäyräkoirineen yömyöhään tai oikeammin aamuun, jonka havaitsee myös tähän vuodeaikaan kesän äänien eli mopojen ja autojen raikumisena aamuyöhön asti.

Arkiaamuisin olen vielä päässyt kotikylällä seitsemän tienoissa kahvilaan ja ehkä pääsen edelleen, mutta ainoan sunnuntaiaamuisin auki olleen paikan remontin ajan pitänee ajella naapuriin. Aiemmin myös luulin olevani yöeläin ja luovimmillani yön tunteina kirjoitellen musiikkia ja tehden jopa öljyvärimaalauksia haluten tietenkin nukkua aamulla pitkään. Sittemmin olen oppinut lajimme luontaisen rytmin: olen virkeimmilläni aamuvarhaisella, jolloin tätäkin aloin kirjoittaa. Tarkoitan tällä yleensä toimeliaisuutta ja kykyä saada jotakin aikaan.

Laatu on sitten eri ja usein makuasia. Ehkä ihmiset oppivat ajan ja iän mukana. Olen sen havainnut myös siitä, että aikanaan aivan typeriä mielipiteitä ja opetuksia ilmaisseet vanhempani ovat jopa kuoltuaan tulleet mielipiteiltään paljon fiksummiksi.