Sipilän hallitus rakennettiin kolmen lähes tasavahvan jalan varaan. Muutama viikko sitten yksi tukijaloista alkoi notkua ja loppujen lopuksi halkesi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoaminen synnytti monta kysymystä. Tapahtuiko puoluekokouksessa vallankaappaus? Tallottiinko perustuslakia? Petettiinkö äänestäjät? Puoluedemokratia, parlamentarismi ja kansanvalta olivat siis melkoisessa testissä. Yritän seuraavassa arvioida, mitä testi kertoi.
Käsittääkseni päätökset perussuomalaisten puoluekokouksessa tehtiin yhdistyslain ja puolueen sääntöjen mukaisesti. Kokouksessahan jokaisella henkilöjäsenellä ja piiriyhdistyksellä on yksi ääni. Äänivaltaisia oli läsnä runsaat kaksituhatta, eli viidennes koko jäsenkunnasta. Jussi Halla-ahon ”nuivat” onnistuivat Sampo Terhon kannattajia paremmin masinoimaan joukkoja kokoukseen. Halla-ahon voitto oli selvä.
Puolueen varapuheenjohtajavaaleissa halla-aholaisten pelisilmä kuitenkin petti, kun äänestivät ”terholaiset” kokonaan ulos puoluejohdon viideltä paikalta. Yleensä tällaisesta enemmistöaseman ronskista hyödyntämisestä ei hyvä seuraa, eikä seurannut nytkään. Parikymmentä edustajaa otti ja lähti perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Eronneiden joukossa olivat kaikki perussuomalaiset ministerit sekä eduskunnan puhemies.
Pääministerin tehtäväksi tuli nyt ratkaista, jättääkö hän hallituksen eronpyynnön, vai mittaako kokoonpanoltaan ja ohjelmaan entisenlaisena jatkavan hallituksen parlamentaarisen tuen muulla tavoin. Sipilä valitsi jälkimmäisen polun. Hän antoi eduskunnalle ns. pääministerin ilmoituksen, minkä jälkeen hallituksen luottamuksesta äänestettiin normaaliin tapaan. Luottamusäänestys päättyi lukuihin 104-85 hallituksen hyväksi. Istuvalla hallituksella on näin ollen eduskunnan enemmistön tuki takanaan. Sitähän se parlamentarismi on.
Miten sitten tulee nähdä ryhmästään eronneiden kansanedustajien tilanne? Perustuslain 29. pykälässä säädetään kansanedustajan riippumattomuudesta. Tämä lain kohta tapaa monesti unohtua, kun arvioimme kansanedustajien toimintaa. Laissa nimittäin todetaan, että ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” Tämä tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että kansanedustaja voi valtakirjan saatuaan toimia juuri niin kuin itse katsoo oikeaksi. Hän ei ole kansanedustajakautensa aikana tilivelvollinen sen enempää puolueelleen kuin muillekaan taustaryhmille.
Kansanvalta toteutuu niin, että meillä äänestäjillä on aina seuraavissa vaaleissa valta ja oikeus ratkaista, mikä kunkin kansanedustajan kohtalo on. Mikään gallup ei korvaa vaaleja eikä gallupien perusteella mitata sen enempää parlamentarismin kuin kansanvallankaan toteutumista.
Ai, että ennenaikaiset vaalit olisi tullut järjestää heti perussuomalaisten ryhmän hajottua? Väärin! Jos pääministeri olisi jättänyt presidentille hallituksen eroilmoituksen, hallitusneuvottelut olisi käynnistetty keskustapuolueen eduskuntaryhmän johdolla nykyisen eduskunnan pohjalta. Arvioiden mukaan Sipilällä olisi ollut tarjolla ainakin kaksi mahdollista hallitusratkaisua – nykyinen ja sitten se, jossa Uusi vaihtoehto -ryhmä olisi korvattu ruotsalaisella kansanpuolueella ja kristillisdemokraateilla. Hallitusneuvottelut olisivat kuitenkin kestäneet useita kuukausia, mikä olisi ollut hyvin huono asia nousun kynnykselle siirtyneen Suomen kannalta.
Eduskunnan hajottaminen ja uudet vaalit olisivat tulleet kyseeseen vasta sen jälkeen, kun olisi havaittu, että hallitusta ei nykyisen eduskunnan pohjalta olisi syntynyt. Yksi pohjoismaiden demokratian kulmakivistä on se, että vaalit järjestetään perustuslakiin kirjoitetulla rytmillä. Meillä eduskuntaa ei hajoiteta kepein perustein poliittisia suhdanteita ja gallup-tutkimuksen osoittamia kannatuslukemia kuunnellen. Toisin on esimerkiksi Britanniassa, jossa pääministeri päätti uusista vaaleista ja ajatteli, että valitsemansa ajankohta olisi puolueelleen sopiva. Ei ollut!
