Haminan talousalueen uutislehti

Kokiksi Australiaan vai laulajaksi Ruotsiin?

Taivas on harmaa ja luonto ei enää viherrä. Seuraavaan lomaan on aivan liian pitkä aika. Ankea fiilis leviää pitkin toimistojen käytäviä ja kaupungin katuja. On mahdotonta olla iloinen tai reipas.

Uutisetkin vievät syvempiin vesiin. Hurrikaanit riehuvat, maa järisee ja terrorismi saa meidät kääntymään toisiamme vastaan. Olisi helppo luovuttaa ja uppoutua ankeuteen. Viettää räytymispäivä, kuten Rölli sanoo.

Jospa kuitenkin karkaisi muualle, johonkin toiseen todellisuuteen. Minulla on muutama hyvä ehdotus.

Ensimmäinen pakopaikka ei ole kaukana, ihan naapurissa. Pitäisi vain olla ruotsalainen ja mennä Skansenille. Siellä kaikki laulavat, monet tanssahtelevat ja jotkut heiluttavat pieniä Ruotsin lippuja.

Juontaja ja esiintyjät kiertelevät yleisössä ja ojentavat mikrofonin milloin kenenkin suun eteen, jotta tämä pääsee laulamaan televisiolähetyksessä. Kukaan ei kieltäydy vaan iloisesti hoilataan, vaikka sanat ja sävel olisivat hukassa. Mitäpä tuosta, jokainen kelpaa!

Esiintymässä on viiden miehen yhtye. He esittävät rempseän kesähitin, jonka kaikki yleisössä osaavat laulaa. ”Limbo, limbo”, kappaleessa lauletaan ja pian lavalle tulee rima, jota esiintyjät alkavat iloisesti alittaa limboamalla. Juontaja ja päivän muut vieraat liittyvät limbojonoon. Osa yleisöstäkin pääsee lavalle limboamaan. Pikkulapset ja vanhempi rouva alittavat riman ihan suorina kävellen. Ei haittaa, kaikki ovat tervetulleita!

Skansenilla ei tosin taida enää olla kesämekkosää. Taidan kallistua toiseen vaihtoehtooni: Australiaan, MasterChef-perheeseen. Siellä erään rouvan rapuliemi on kärähtämässä pohjaan, mutta ei hätää, kilpakumppani vinkkaa häntä kurkkaamaan kattilaan. Toiselta kokkaajalta loppuu tumma suklaa kesken, mutta viereinen kilpailija antaa osan omistaan. Nuori poika aikoo rakentaa annoksensa 13 elementistä, mutta tuomarit ohjeistavat lempeästi, että joskus yksinkertaisuus on parasta.

Kyseessä on kilpailu, jossa palkintona on menestyksekäs ura ruokamaailmassa, mutta kilpailuhenkeä ei täältä löydy. Jokaiseen uskotaan ja kaikki ovat yhtä tärkeitä.

Lopulta joku on pakko pudottaa kisasta. Se tehdään raskain mielin. Tuomarit uskovat kaikkien kykyihin, mutta yhdellä kilpailijalla oli vain huono päivä. Ja joku pitää valita, säännöissä sanotaan niin. Ennen lähtöä muistellaan kilpailijan parhaita suorituksia. Ethän luovuta, sinussa on ainesta! Usko unelmiisi, koskaan ei ole liian myöhäistä!

Muut kilpailijat pyyhkivät kyyneleitä. Toki kaikki haluavat voittaa, mutta toisille ei koskaan toivota häviötä. Jos MasterChef-ohjelman formaatti olisi keksitty Australiassa, ei ketään varmaankaan pudotettaisi kilpailusta pois.

Kelpaisinkohan minä Skansenille tai Australiaan, vaikken ole kummoinenkaan ruoanlaittaja saati laulaja? Varmasti kelpaisin! Vaan taidanpa pysyä tässä sohvan nurkassa, kuunnella sateen ropinaa ja ihan vähän räytyäkin. Joskus se aurinko nimittäin taas paistaa ja elämä hymyilee. Sittenhän se vasta hyvältä tuntuukin.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus