Haminan talousalueen uutislehti

Paikallisherkku

Kotimaassa matkaillessani olen päässyt myös tutustumaan ja maistamaan monia alueellisia ja paikallisia herkkuja. On olemassa aterioita ja ruokalajeja, mutta tässä käsittelen pikaruokia, joita roskaruuiksikin mainitaan.

Valitettavasti meillä Kymenlaaksossa ei ole mitään omintakeista, mikäli kotkalaisten possoa ei oteta lukuun. Pitkään käsitykseni oli ja on osin vieläkin, että tuo paljon mainostettu ja markkinoitu posso on kaikkialla Suomessa munkkipossuna myynnissä oleva leivonnainen, mutta joskus ”alkuperäisen leipomon” possoa maistettuani käsitykseni hieman muuttui. Olen havainnut siinä maistavinani jotakin hyvää ja omaperäistä. Melko vaatimaton tuo omaperäisyys kuitenkin on ja lähinnä se lienee henkistä laatua ja uskon asia.

Höyrymakkara oli aikoinaan varsin yleinen kioski- ja huoltoasemaherkku, mutta kioskien muututtua pikaruokaloiksi ja huoltoasemien liikennemyymälöiksi, se on jo katoavaa kansanperinnettä. Höyrymakkara ei siis aiemmin ollut paikallisherkku. Nykyään olen havainnut oikeaa paikallisen makkaratehtaan valmistamasta lenkistä kunnolla höyrykeittimessä lämmitettynä myytävää makkaraa olevan vain Pirkkalan ja Nokian rajalla Tampereen ohikulkutien läheisyydessä olevassa Rajasillan kioskissa. Se on siis aikojen kuluessa muuttunut paikallisherkuksi.

Pirkanmaalla matkaillessani käyn tietenkin Vehoniemen automuseossa nauttimassa Leila-emännän herkullisen lusikkamunkin. Munkki on aivan omanmakuisensa ja sitä ei ilmeisesti voi jäljitellä, sen osoittaa siinä naapurikunnassa olevan liikennemyymälän kahvion epäonnistunut yritys.

Aivan kuten hampurilaisella ei ole mitään yhteyttä Hampuriin, niin ei porilaisellakaan Poriin. Porissa oli erityisherkkuna aiemmin eräässä kioskissa myytävä bratwursti, mutta se häipyi kioskin myötä. Vielä toistaiseksi Porin torilta on vanhasta kioskivaunusta ollut ostettavissa herkullista ainutlaatuista Ojalan lihapiirakkaa, joka tosin yleensä loppuu ennen toriajan päättymistä. Perinne hiipunee tekijän/myyjän myötä kokonaan.

Useat tuntenevat Lappeenrannan Kauppatorilla ja Satamatorilla kioskeissa myytävät vetyn ja atomin. Vastaavia lihapiirakkapohjaisia koosteita on yritetty kaupata muuallakin, mutta ainoat oikeat ovat ostettavissa ja maistettavissa vain Lappeenrannassa, jossa melko usein käynkin herkuttelemassa. Tässä mainitsin joitakin, mutta vastaavia on eri puolella maatamme tarjolla ja sellainen pitäisi saada meillekin.

Olen Haminassa ja Kotkassa joillekin yrittäjille valitettavasti tuloksetta tarjonnut valmista ideaa paikallisen pikaruokaherkun kehittämiseksi. Nyt kirjaan tähän ajatukseni vapaasti käytettäväksi, mielelläni otan vastaan myös maistiaiset. Annoksen nimi tulisi olla hailinyytti ja koostumukseltaan se olisi kerta-annoksen kokoinen (kuten lihapiirakka) taikinakuorinen silakka/hailiannos.

Hailinyytti nimenä edustaa Kymijoen itäpuolista eksotiikkaa annoksen sisällön osalta ja erottaa sen taikinakuorisesta kukosta. Kuoren muoto tulisi olla säännöllisen kalakukon muodosta poikkeavasti nyyttimäinen. En ole leipuri, joten kuoren taikinan koostumukseen ja paistoon en voi antaa ohjeita.

Oletan, että tuollaiset yksityiskohdat tulisi kokeilla parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Lopputuotteen tulisi olla syötävissä ulkoilmassa ja sisätilassa, seisten ja istuen, sekä sen tulee olla raikkaan maukas ilman lisämausteita edellyttäen voin ja mahdollisesti läskin käyttöä valmistuksessa.

Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi suunnitteluun, tutkimukseen, kehittelyyn ja kokeiluun.

Maukasta syyssesonkia!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus