Muistan hyvin ajan, jolloin oli muotia vähätellä perinteitä sekä tehdä eroa edeltäviin sukupolviin ja omiin juuriinsa. Erityisesti 1960- ja 1970-luvut olivat erilaisten protestien aikaa. Itse en kuulunut aktiivisimpien joukkoon, mutta tunnistan tämänsuuntaisia piirteitä kyllä omassakin käyttäytymisessäni noilta ajoilta. Lapsuuden ja varhaisnuoruuden ympyröistä piti irtautua. Elämänkokemusten myötä moni kulma on myöhemmin kyllä pyöristynyt.
Yhdysvaltain Minnesotassa vietettiin menneellä viikolla amerikansuomalaisten FinnFest-juhlaa. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio juhlistivat läsnäolollaan tapahtumaa. Ehkä siksi juhlat saivat paljon julkisuutta Suomenkin mediassa.
Haastatteluista kävi ilmi, että omat sukujuuret ovat alkaneet kiinnostaa yhä nuorempia, myös kolmannen ja neljännen sukupolven amerikansuomalaisia. Heille suomalaisuus ei ole tuohivirsukulttuuria eikä Hiski Salomaan kupletteja lännen lokarista.
Nuoret amerikansuomalaiset tietävät, että Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio ja että se kuuluu maailman parhaimpien yhteiskuntien joukkoon lähes millä mittarilla tahansa. He ovat positiivisella tavalla ylpeitä sukujuuristaan. Monet ovat alkaneet myös selvittää tarkemminkin suomalaisia taustojaan ja rakentavat yhteyksiä täällä asuviin sukulaisiinsa. Sähköiset yhteydenpitovälineet, internet sekä sosiaalinen media tarjoavat tähän hyviä mahdollisuuksia.
Hamina/Vehkalahden pitäjähistoria on dokumentoitu hyvin. Monien vehkalahtisten sukujen historiaa on myös selvitetty 1500-luvun puoleen väliin asti, pitemmällekin. Oman sukuni Suorttien isännät tunnetaan nimeltä jo 1540-luvulta lähtien. Laaja sukuselvitys ”Summa ja Suortit” valmistui vuonna 1973. Sukutietoja on täydennetty vuonna 1985 lisälehtisellä. Voi vain kuvitella, miten suuri työ satoja vuosia taaksepäin ulottuva sukuselvitys aikoinaan on ollut. Me nykypolvien Suortit voimme olla kiitollisia siitä, että sukumme historia ja henkilöt aina 1980-luvulle saakka löytyvät käytännössä yksien kansien välistä. Tämän jälkeen sukutietojen täydentäminen on ollut sattumanvaraisempaa.
Kuten monien sukuyhdistysten kohdalla omankin sukuni tietoihin oli syntymässä vuosikymmenien mittainen ”musta aukko”. Tällaista perintöä ei haluttu jättää lapsillemme. Siksi nykyinen sukuneuvosto asettikin lähivuosien päätavoitteeksi sukutietojen saattamisen ajan tasalle. Sukuyhdistyksen jäsenille lähetettiin asiasta jäsenkirje. Sukuyhdistykselle rakennettiin omat kotisivut ja sosiaaliseen mediaan perustettiin erityisesti suvun nuorille suunnattu, suljettu keskusteluryhmä.
Palaute on yllättänyt ainakin minut hyvin myönteisesti. Kotisivuilla on vierailtu nyt jo lähes 5 500 kertaa. Sukutietolomakkeita on alkanut palautua sukuneuvoston käyttöön mukavaa tahtia. Erityisen iloinen olen siitä, että asiasta ovat innostuneet myös nuoret aikuiset sekä monet sellaiset, jotka ovat jo aikoja sitten muuttaneet muualle sukumme ydinalueelta Hamina/Vehkalahden seudulta. Tuntuu siltä, että täällä meilläkin, eikä vain rapakon takana, omat sukujuuret ja suvun historia alkavat taas kiinnostaa ihmisiä. Se ei ole huono asia.
