On tehty välttämättömiä parannuksia, säästetty, leikattu ja keskitetty, mutta ihmisten elämä ei ole kohentunut. Arki on pikemminkin kurjistunut. On oikeastaan menty metsään, puihin tai päin mäntyä. Mistä lie moiset sanonnat syntyneet! Metsäthän ovat koko maailman happivarasto.

”Ei nähdä metsää puilta” sopii myös hyvin nykyratkaisuihin. Keskitytään yksityiskohtiin, ei kokonaisuuksiin. Ihmetellään, miksi kaupunki ei houkuta uusia asukkaita, eikä paluumuuttajia, tai miksi entisetkin suunnittelevat muuttoa.

Vilkaisu lähihistoriaan voisi kertoa syistä. Yksi niistä on alueen koulun lakkauttaminen ja päiväkodin puute. Perheet nimittäin muuttavat sinne, missä lasten elämä sujuu ilman kyytejä ja missä aikuisilla on harrastusmahdollisuuksia.

Mutta jospa mentäisiinkin oikeasti metsiin, joita Haminassa ja ympäristökunnissa on riittämiin! Ne voisivat olla paikallisen elämänlaadun aarrearkku, vihreän kullan uusi lähde.

Lapissa ja monessa muussakin kunnassa on herätty hyödyntämään suomalaista metsää ja luontoa.  Tiedän Kaakonkulman nuorenparin, joka vaimon vanhempien kanssa osti Lapista maatilan ja kunnosti sen direktiivien mukaiseksi majoituskohteeksi poroineen ja retkineen tarkoituksena saada hyvä toimeentulo kaikille. Luonto ja elämykset vetävät kiinalaisia matkailijoita, ja heidän joukkonsa on koko  ajan kasvussa. Lappi on siis onnistunut markkinoimaan muutakin kuin joulupukkia ja laskettelurinteitä.

Eteläinen Suomi vasta heräilee uuteen turismiin, jossa ei shoppailla, vaan etsitään aitoa suomalaista elämää. Niinpä kiinalaiset oppaat etsivät vierailupaikkoja ja käyvät tutustumassa niitten tarjontaan, sillä jo parin tunnin oleskelu luonnon keskellä olevassa omakotitalossa saa kiinalaiset liikkeelle. Rikkaat kiinalaiset ovat jo lähetämässä lapsia leirikouluihin, joissa koetaan Suomen luonto, syödään suomalaista terveellistä ruokaa ja tutustutaan suomalaiseen elämään.

Kaupungistumisen myötä metsät ovat jääneet lähinnä teollisuuden raaka-aineiksi, harrastajien ruokalähteiksi ja kansanparantajien yrttivarastoiksi. On unohdettu metsien tuottama hyvä olo tai sitä on pidetty itsestäänselvyytenä.

Japanissa on jo seitsemän metsäkeskusta, Suomessakin oma luonnonvarakeskus, joissa tutkitaan tieteellisesti metsän terveydellisiä vaikutuksia.

Todistettavasti metsässä oleskelu mm. männyn terbeenit ja luonnon mikrobit vähentävät stressiä ja stressistä aiheutuvia sairauksia, alentavat verenpainetta ja lisävät vastustuskykyä ja työhyvinvointia, tuottavat hyvää oloa ja hoitavat mielenterveyttä. Tunti metsässä on henkistä ja fyysistä terapiaa.

Metsään liittyvillä terveyskursseilla voi harjoitella metsäkylpyjä ja -kellintää, puuhengitystä ja kouluttautua vaikka ohjaajaksi. Jos haluaa metsäretkeilystä ammatin, niin kannattaa mennä erä- ja luonto-opaskoulutukseen.

Tulevaisuuden metsämme voivat tarjota uutta työtä, terveyttä ja elinvoimaa, uskoa maaseudun houkuttavuuteen hyvänä asuinpaikkana ja työkohteena edellyttäen, että palvelut ovat vaikka pyörien päällä.

Mennäänkin metsään ihan jokainen. Istahdetaan mättäälle, hengitetään syvään ja rauhallisesti, nuuskitaan raikasta ilmaa, voidaan paremmin ja ihan ilmaiseksi!