Saudi-Arabiassa aiotaan antaa naisille lupa ajaa autoa. Saudi-Arabia oli viimeinen valtio, jossa naisilla ei vielä ollut lupaa tarttua rattiin.

Joku irvileuka kiirehti lausumaan, että nyt kaikkialla maailmassa voi naureskella nainen ratissa -vitseille. Siinähän nauratte, kestämme sen kyllä. Meillä naisautoilijoilla on suurempiakin murheita. Pahin niistä on se hetki, jolloin auto on vietävä huoltoon.

Autokorjaamot ovat miesten valtakuntia. Jos siellä näkee naisen, on hän varmaankin hoitamassa puhelimeen vastaamista ja laskutusta. Tai sitten kyseessä on kuva huoltohallin kyseenalaisessa seinäkalenterissa.

Iso osa asiakkaistakin on miehiä. Nojaavat kyynärpäällään tiskiin, takki auki ja toinen käsi housuntaskussa. Puhuvat männistä ja sylintereistä ja ties mistä värkeistä. Taatusti osa heistä ei edes ole asiakkaana vaan ainoastaan aikaa viettämässä.

Kun tällaiseen miesten kerhoon astuu sisään kolmekymppinen nainen kädessään pienen japanilaisauton avaimet, miesväki todennäköisesti hiljenee. Huvittuneina he kuuntelevat, mitä tuo tunkeilija nyt sanoo. Pyytääköhän se lisäämään lasinpesunestettä tai kääntämään auton kellon talviaikaan?

Toinen vaihtoehto on, ettei kukaan ole huomaavinaankaan. Palvellaan ne tärkeät miesasiakkaat ensin ja kysytään sitten, oliko tämä naisihminen jotain vailla vai vain eksynyt.

Joitain vuosia sitten menopelissäni oli vähän isompaakin vikaa. Kiersin sen kanssa huoltoliikkeestä toiseen. Ratkaisuksi minulle ehdotettiin kaikenlaista ilmastoinnin käytön vähentämisestä kaasupolkimen vaihtoon.

Jaoin näihin liikkeisiin useita satasia eikä vika poistunut. Auto tuli kuntoon vasta, kun pyysin isää hoitamaan korjaamon kanssa asioinnin. Huoltomies teki jonkin auton sähköihin liittyvän toimenpiteen ja laskutti parikymppiä. Auto oli parempi kuin uutena.

Ehkä kyse on tuuristakin. Pitäisi vain löytää se oikea paikka. Ja kun kyse on autohuollosta, niin vertailu tehdään yhä samalla tavalla kuin 1980-luvulla: kysellään tutuilta.

Tuloksena on paperilapulle kirjoitettu puhelinnumero, josta vastaa joku kaverin työkaverin miehen veli, joka ”harrastaa kaikenlaista rassausta” epämääräisessä hallissa. ”Kerrot vaan minulta terveisiä, niin homma kyllä hoituu – ja halvalla!”

Loppukesästä minulle suositeltiin nettipalvelua, joka kilpailuttaa autohuoltoja. Palveluun syötetään auton ja tarvitun huollon tiedot ja sitten odotellaan. Pitäisi tulla vähintään kolme tarjousta, joista voi valita sopivamman. Kolmen kuukauden jälkeen odottelen edelleen.

Monella autohuollolla on omatkin nettisivut. Hintoja ei tietenkään missään kerrota, mutta tarjouspyyntölomake kyllä löytyy. Täyttelin niitä lähes kymmeneen paikkaan ja pyysin kirjallisia tarjouksia sähköpostiin. Yksi vastasi soittamalla puhelimitse, muita vastauksia ei tullut.

Ehkä opettelen itse vaihtamaan ne kuluneet jarrulevyt uusiin. Me naisethan pystytään ihan mihin vain tahdomme.