Kuluneen viikon pääpuheenaihe poliittisella rintamalla oli se, oliko pääministeri Sipilällä suunnitelma hallituksen jatkosta jo ennen Perussuomalaisten puoluekokousta. Vauhtia uudelleenlämmitetylle kesäkuiselle aiheelle antoi Aamulehden poliittinen toimittaja Lauri Nurmi episodista kirjoittamallaan kirjalla. Kirjassa toimittaja veteli mutkia suoraksi ja teki johtopäätöksen, että pääministerillä oli kirkas suunnitelma hallituksen jatkolle sen varalle, että Jussi Halla-aho valtaisi Perussuomalaisten puheenjohtajuuden.

Suomen poliittiselle kulttuurille on leimallista, että kulloinenkin oppositio pyrkii kasamaan istuvan hallituksen polulle kaikki mahdolliset kivet. Kun vain löytyy pienikin ristiriita hallituksen teoissa ja lupauksissa, kunnon oppositio käy kiinni kuin sika limppuun.

Nyt oppositio tarttui kirjan väitteeseen, että pääministerillä ja koko hallituksella oli jo ennen Perussuomalaisten puoluekokousta ns. plan B, eli suunnitelma sen varalle, että Jyväskylästä puoluejohtajana lähtisikin Halla-aho.

Varasuunnitelmia oli mitä ilmeisimmin useampia, jopa kymmeniä, sillä politiikan ilmapiirissä leijuu kuitenkin aina lukuisia vaihtoehtoisia malleja, joista puhutaan samanmielisten kanssa epävirallisesti eri tilanteissa. Tämän tietää jokainen, joka on ollut mukana kuntapolitiikassakin. Ne eivät ole sopimuksia, vaan joukko ennakointeja erilaisista mahdollisista vaihtoehdoista. Halla-ahon voitto ja sen vaikutukset oli ilman muuta esillä jo ennen persujen puoluekokousta mutta siitä ei ollut sopimusta, se oli vain vaihtoehto muiden joukossa.

Oppositio huusi suureen ääneen selvästä käsikirjoituksesta, joka oli laadittu ennen Perussuomalaisten puoluekokousta. Kaukainen on ajatus myös siitä, että hallituksen sisällä olisi jopa etukäteen sovittu Perussuomalaisten hajottamisesta.

Pääministeri Sipilän jakkaraa ei semanttinen vääntäminen heilauttanut. Sen aika voi silti tulla piankin, kunhan sote-lait lasketaan eduskunnan raadeltaviksi.