Kiinan presidentti Xi Jinping tarjosi pari viikkoa sitten Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille virallisen päivällisen Kielletyssä kaupungissa. Ming-dynastian 1400-luvulla rakennuttama Kielletty kaupunki on yksi Pekingin tunnetuimpia turistikohteita. Se oli useiden satojen vuosien ajan Kiinan hallintokeskus. Sinne ei ollut kansalaisilla asiaa. Vain keisari sai liikkua alueella vapaasti. Nyt näyttää presidentti Xi ottaneen lähes keisarin asemaan. Hän johtaa maata yksinvaltaisesti ja vailla demokratian häivääkään.
Vietin loka-marraskuussa parisen viikkoa Kiinassa turistina. Kävimme Pekingissä ja Xi´anissa sekä teimme 660 kilometrin risteilyn Jangtse-joella. Näimme Kielletyn kaupungin, Kiinan muurin, Terrakotta-armeijan ja valtavan paljon muuta. Lähes kaikki kohteemme liittyivät vuosisatojen ja -tuhansien takaisiin asioihin. Kiinan historialliseen perintöön kuuluvat niin silkki, jade, timantit kuin tee-traditiotkin. Havaitsin, että Eurooppa ei sittenkään ehkä ole ollut sivistyksen ja kulttuurin kehto, saati maailman napa, niin kuin monesti luulemme. Mao Zedongin 1960-luvulla käynnistämän kulttuurivallankumouksen saavutuksista ei kerrottu. Eikä paikallisoppaamme maininnut sanallakaan maailmaa 1980-luvun lopussa kuohuttanutta Tiananmenin mielenosoitusta.
Mikä oli vaikuttavin kokemus? Eivät olleet Pekingin nähtävyydet eivätkä edes terrakottasotilaat. Suurin ja hyvin ristiriitaisia tuntoja herättänyt kokemus syntyi Jangtse-joella. Joen rannat nousivat lähes pystysuoraan satojenkin metrien korkeuteen. Sumuisina aamuina näky oli mystinen ja lumoava. Joella liikkui hiekkaa ja muuta rakennusmateriaalia kuljettavia laivoja, kalastajaveneitä sekä matkustaja-aluksia. Uusia kaupunkeja oli rakenteilla pitkin joen vartta.
Jokiretkemme alkoi Kolmen rotkon padolta. Se oli vielä muutama vuosi sitten maailman suurin lajissaan. Pato nosti Jangtsen yläjuoksun vedenpintaa 180 metriä. Keskimäärin kilometrin levyisen patoaltaan pituus on peräti 650 kilometriä ja se päättyy Chongqningin 33-miljoonaiseen kaupunkiin, joka oli meidänkin laivaretkemme päätepiste.
Kiina tarvitsee energiaa. Tämän yhden padon vesiturbiinit tuottavat lähes kaksi kertaa niin paljon sähköä, mitä kaikki Suomen atomi-, vesi- ja muut voimalat yhteensä. Patoaltaan tieltä on pakkosiirretty miljoonia kiinalaisia uusille asuinsijoille. Pääosin maanviljelijöistä, käsityöläisistä ja kalastajista koostuville pakkosiirretyille ei ole osoitettu korvaavaa työtä. Jangtse-joen linnusto on hävinnyt täysin, kun alkuperäisen jokiuoman pesintäalueet jäivät kylien ja kaupunkien tavoin veden alle.
Kiina on tänään hyvin merkittävä tekijä maailmantaloudessa ja -politiikassa. Kiinan keskuspankilla on maailman suurin valuuttavaranto, 2 800 miljardia dollaria. Kiinan omistukset ja sijoitukset mm. Yhdysvalloissa ovat suunnattomat. Ei siis ihme, että yleensä itseriittoisesti esiintyvä Donald Trump´kin yritti olla varsin hyvää pataa isäntänsä Xi´n kanssa.
Kiina on halvan työvoiman maa. Siksi moni tuotantolaitos on siirtynyt menneiden vuosikymmenien aikana Suomestakin Kiinaan. Yli 1,3 miljardin asukkaan jättivaltiosta löytyy kuitenkin lähes 200 miljoonan kansalaisen ostokykyinen keskiluokka, joka on houkutteleva markkina läntisillekin kulutustavaroille. Upporikkaita, miljardöörejä, on Kiinassa nykyisin enemmän kuin Yhdysvalloissa. Ei ihan uskoisi, jos yrittää ymmärtää Kiinaa kommunistisen puolueen johtamana valtiona. Miljardöörien omaisuus on kuitenkin syntynyt samalla tavalla, mitä naapurimaassamme Venäjälläkin. Oligarkkeja kaikki tyynni.
Kiinan matkan kokemukset ja opit jäisivät puolitiehen ilman hyvää opasta. Paikallisoppaat pyörittävät järjestelmän virallista levyä. Me olimme kuitenkin onnekkaita. Matkamme suomalaisella oppaalla, haminalaistaustaisella Leena Tiensuulla (o.s. Marttila) on kerta kaikkiaan valtava Kiina-kokemus ja -tietous, jota hän osasi jakaa meille virkistävällä ja suoralla tavalla. Haminan Yhteislyseon kasvatin ohjauksessa oli mukava reissata.
