Satavuotiaan Suomen juhlavuosi on lopuillaan ja huipentuu itsenäisyyspäivän Linnanjuhliin. Sinistä ja valkoista on ollut esillä lähes jokaisena päivänä isoista tapahtumista pieniin pippaloihin.

Uusi elokuva Tuntemattomasta sotilaasta on saanut monet miettimään, kuinka nuoria miehet rintamalla olivat. Isänikin oli isänmaan palveluksessa, asevelvollisuusaika mukana laskuissa, yhteensä viisi vuotta , kuusi kuukautta ja neljätoista päivää ikävuosinaan 22-28.

Niin isäni kuin äitinikin olivat syntyneet itsenäisyyden kynnyksellä, menettäneet kansalaissodassa isänsä ja kokeneet talvi- ja jatkosodan kauhut, mutta myös riemun itsenäisyyden säilymisestä. Kotona ei kuitenkaan koskaan puhuttu sodasta.

Oman sinivalkoisen juhlahetken avuksi avasin Fazerin Finlandia-marmeladirasian, joka oli silkkinauhalla sidottu. Sisällä ei ollut marmeladia, vaan isäni ja äitini sodanaikaisia kirjeitä, sotilaspassi ja ylipäällikön päiväkäsky. Suurin osa kirjeistä oli kirjoitettu jatkosodan viimeisenä vuotena.

Syyskuun 16. 1944 Suursaaressa

… Kai tiesitte, että täälläkin on taas sota pitkästä aikaa. Ja hyvin on isäpapan asiat, ei tullut naarmuakaan. Olihan se koko railakasta sotaa, että oikeenhan sitä ihan meinas, että tykistä putki murtuu. Se siitä tappelusta. Eihän ne mitään hauskoja ole. Sekin on vähän huono juttu, kun ei ole kessua, että saisi välil kääntää käprän. Miten siellä kotona on jaksettu? Onko kaikki viljat jo korjattu? Onko isän pikku tyttö (siskoni) ollut terve?…

Lokakuun 21. 1944 Kotona Neuvottomassa

… Siinähän tämä neljä vuotta on mennyt, kun on aina varttunut ja taas varttunut. Ensi viikon perjanataina on sitte taas merkkipäivä. Siispä parhaat onnitteluni neljävuotishääpäivän johdosta. Olisi kivaa, jos pääsisit kotiin. Onhan tätä eroa kestänyt jo tarpeeksi tai oikeammin ei tätä eroa olisi tarvinnut ollakaan, vaan minkäs sille voi…

Marraskuun 17. 1944 kotiutettu, mutta sotilaspassiin liitetty ”Määräys liikekannellepanon varalta” ja toimintaohjeita, jos vielä pitää lähteä.

Joulukuun 31. 1944 Mannerheimin allekirjoittama Ylipäällikön päiväkäsky No 137 Suomen sotilaille.

… Kun on tämä kaikki takanamme; jäljellä ovat kestettyjen sotavuosien yhteiskuntaamme lyömät jäljet sekä Suomen miesten ja naisten saavutusten kunniakas muisto… Vaikeudet saattavat tuntua voittamattomilta, mutta nyt jos koskaan on meidän suomalaisten jatkuvasti osoitettava niitä ominaisuuksia, jotka menneinä vuosina ovat olleet voimamme: yksimielisyyttä ja itsehillintää. Jännittämällä kaikki voimamme vankkumattomaan ja epäitsekkääseen työhön voimme selviytyä ajan myrskystä ja turvata itsenäisen valtakuntamme olemassaolon ja tulevaisuuden… Toivotan Teille kaikille menestystä ja sitä onnea, joka versoo vapaan isänmaan kamarasta.

Ja niinhän tämä sodasta palannut joukko yhdessä kotirintamalaisten kanssa uurasti jälkeläisilleen hyvinvointivaltion, joka nykyisin monelle on itsestäänselvyys. Iso kiitos ja kunnia heille!

6. joulukuuta 2017 on satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivä.

Kansainvälisyys on nielaissut isänmaallisuuden, tekniikka ja talous kansallisen lähihistorian. Edessä on uusi vuosisata, erilainen Suomi-neito ja suomalaisuus. Juhlikaamme ja yhteistuumin, pitäkäämme huoli saavutetusta itsenäisyydestä ja vapaudesta!

On onnekasta olla Suomen tasavallan kansalainen!