Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on pikku hiljaa päättymässä. Suomea ja suomalaisia on muistettu vuoden aikana eri maiden johtajien puheissa sekä lukemattomien ulkomaisten medioiden sivuilla. Kehuja on saatu sen verran, että kyllä tässä taas muutama vuosikymmen jaksetaan. Muun muassa arvostettu brittiläinen lehti The Daily Telegraph julkaisi itsenäisyyspäivänä laajan artikkelin otsikolla ”18 syytä, miksi Suomi on maailman paras maa”. Mahdammeko itsekään keksiä niin monta hyvää ja ylivertaista ominaisuutta maastamme?
Joskus nimittäin tuntuu, että vanha kunnon sananlasku ”oma maa mansikka, muu maa mustikka” on kääntynyt suomalaisten ajatuksissa päinvastaiseksi. Kun ulkomaalaiset ylistävät Suomen luontoa ja neljää vuodenaikaa, me itse valitamme syksyn loskasta, sateisista kesistä ja kylmistä, lumettomista talvista. Samaan syssyyn me muistamme tietenkin kehua Aurinkorannikon lämpöä ja halpoja elinkustannuksia. Kun maailmalla kiitetään Suomen yhteiskunnallista vakautta, koulujärjestelmää ja kansalaisten tasa-arvoa, me haukumme asioiden huonosta hoitamisesta maan hallituksen, eduskunnan, kuntapäättäjät ja ketä niitä vastuullisia nyt onkaan. Mikään ei tunnu olevan hyvin ja kaikki päätökset, joita tehdään, ovat vääriä. Eikä tässä ole kyse siitä, kuka on tai ketkä ovat vuorollaan vastuullisissa, vaalien heille osoittamissa tehtävissä.
Kyse on asenteista. Lasi on aina puoliksi tyhjä, ei koskaan puoliksi täynnä. Tuijotamme liiaksi lasin vajaaseen osaan, emmekä anna arvoa sille, mitä meillä oikeasti on. Naapureita arvioidessamme asia on tietenkin toisin.
Pienillä paikkakunnilla on tietenkin tarjottavanaan vähemmän, mitä suurilla. Siksi niistä harvemmista hyvistä ominaisuuksista ja tapahtumista, joita seutukunta tarjoaa, on pidettävä sitäkin tiukemmin kiinni. Niitä on pidettävä esillä ja niitä on markkinoitava. Ne ovat kasvun, kaikkinaisen kehityksen ja yleisen vireyden tae.
Ei ole häpeä kehua toispaikkakuntalaisille esimerkiksi Hamina Tattoota, yhtä maailman arvostetuimmista sotilasmusiikkitapahtumista. Summan paperitehdas huolehti aikoinaan Yhdysvaltojen sanomalehtipaperitarpeesta ja hyvä niin. Nyt samainen tehdassaitti pitää Haminan maailmankartalla Googlen jatkuvasti laajenevan palvelinkeskuksen ansiosta.
Seutukunnan yhteinen satamayhtiö on nykyisin maamme suurin yleissatama. On turha enää tuijotella niihin vaiheisiin, kun satamat yhdistettiin.
Haminalaisen pesäpallon historia on kunniakas ja tulevaisuus valoisa. Menneen kesän otteet niin miesten kuin naistenkin sarjoissa olivat loistavia. Naperoleiristä maan pesäpalloväki puhuu vielä tänäänkin. Meillä on Suomen kaunein pesisstadion, jossa pelataan tulevana kesänä pitkästä aikaa superpesistä. Toivon mukaan Vallikenttä täyttyy taas asiantuntevasta ja runsaslukuisesta yleisöstä. Edessä on elämyksiä täynnä oleva kesä.
Seutukunnan vetovoima on tietenkin kiinni ulkoisista puitteista, joista tarjolla olevat työpaikat ovat keskeinen osa. Edellytyksistä työpaikkojen säilymiseksi ja uusien syntymiseksi on huolehdittava koko ajan. Tutkimukset osoittavat, että vetovoimaisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös vallitseva ilmapiiri. Kyllä sen aistii, uskovatko kuntalaiset itse omaan kotikaupunkiinsa ja sen mahdollisuuksiin, vai eivät. Siksi jokainen voi pohtia, otanko aina ensimmäiseksi vieraitteni kanssa esille kotikaupunkini heikkoudet ja ongelmat, vai aloittaisinko sittenkin vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Se ei nimittäin maksa mitään.
Kotiseudun vahvuuksien ja mahdollisuuksien yletön vähättely ei ole vaatimattomuutta, vaan tyhmyyttä. Ihan samalla tavoin kuin se, jos ajattelemme, että muualla on aina kaikki paremmin. Ei ole!
Kun tämä on kuluvan vuoden viimeinen kirjoitukseni, minulla on ilo toivottaa lukijoille rauhallista joulua sekä oikein hyvää uutta vuotta 2018!
