Haminan talousalueen uutislehti

Uusi vuosi, uusi sata

Mennyttä sataa voisi kuvata muutosten ja myllerrysten ajaksi. Tyhjästä nyhjästiin. Yhteistyöllä ja -voimalla Suomi nousi nykyiseen olotilaansa. On tekniikkaa ja taitoa, talouskasvua  ja tehokkuutta. On tietoa ja tutkimuksia.

Kestokapaloista on päästy ylellisiin kertakäyttövaippoihin, kaivovesistä vesihanoihin, ulkohuusseista sisävessoihin, maakellareista jääkaappipakastimiiin, uunilämmityksistä lämpöpattereihin, öljylampuista ledeihin, hirsimökeistä tiilitaloihin, kotikutoisista asusteista kausitrendeihin, hevoskyydeistä laadukkaisiin menopeleihin ja hätäaputöistä työttömyyskorvauksiin, lukemattomia muutoksia ja parannuksia ihmisten arkeen.

Yhteiskunta yrittää hoitaa ja kasvattaa lapset tasavertaisiksi osaajiksi sillä aikaa, kun isät ja äidit käyvät töissä hankkimassa ostovoimaa talouskasvua varten. Teoriassa toimii mutta ei käytännössä. On liian erilaisia isiä, äitejä ja lapsia.

Vielä 50-luvulla vanhukset sijoitettiin vaivaistalojen isoihin huoneisiin; jokaisella rautasänky, pieni laatikkopöytä ja potta sängyn alla. Nyt senioreilla on palvelupisteet ja hoivakodit, täysihoito ja mukavuudet omissa huoneissa. Yksinäisyys ja omaiskaipuu yhä läsnä.

Ehkä tilastojen ja laskelmien sijaan pitäisi ottaa ihmisenä oleminen kehityksen keskiöön. Tutkailun voisi aloittaa ihmisen aivoista, noin 1,3 kg painavasta inhimillisen elämän keskuksesta ja käyttäytymisen avaimesta.

Ilman ravintoa ja ilmaa ei voi elää eikä ilman turvaa. Yhteiskunnan tuet hoitavat näitä perustarpeita, jos syystä tai toisesta ei pärjää omillaan, myös terveyttä. Sen sijaan yhteenkuuluvuus, ystävyys ja rakkaus ovat poissa jo liian monen arjesta, saati sitten itsensä arvostaminen ja kunnioituksen saaminen sekä oma luova toiminta. Nämäkin perustarpeet pitäisi kuulua jokaisen elämään, mutta eivät kuulu. Syrjätymiset lisääntyvät ja alkavat haitata jo pärjäävien arkea.

Mitä pitäisi tehdä, että suunta kääntyisi ja että jokainen kansalainen voisi kokea olevansa osa yhteistä elämää?

Kuulin ihan sattumalta ihmissuhdeliimasta. Eihän se mitään liimaa ole. Se on aivojen tuottamaa mielihyvä-, yhteenkuuluvuus ja kiintymyshormonia, oksitosiinia.  Sitä tarvitaan hyvään oloon ja sitä syntyy, kun halaa, paijaa, pussaa, kehuu, kuuntelee, nauraa tai itkee, liikkuu, saunoo, hoivaa, harrastaa, talkoilee, antaa tai tekee jotain, mistä saa hyvän mielen vaikka vain köllötelee peiton alla ja on vaan. Tutkimuksissa on jo todettu, että näillä pienillä keinoilla olo ja ihmissuhteet hoituvat. Terveyskin kohenee.

Rakastettu, tykätty ja arvostettu ihminen on tyytyväinen arkeensa ja suo mukavan elämän muillekin. Koettuja tunnetotuuksia useimmille. Olisi kaikille, jos  eduskunta median avustuksella  ryhtyisi tositoimiin, huolehtisi osaajat ja talkoolaiset huonovointisten lasten ja aikuisten luo, myös vanhusten. Vältettävien listalle kuuluvat kilpailu, kiire ja kateus sekä muut pahoinvoinnin energiasyöpöt.

Poliittisesti ilmaistuna tarvitaan tahtotila asioitten hoitamiseen niin, että kaksisataavuotisjuhlista nauttisi tyytyväinen kansa!

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja vuosisataa, runsaasti ihmissuhdeliimaa!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus