Kirjoittaessani nyt vuoden ensimmäistä kolumniani otan oikeuden suunnata katseeni menneeseen ja tulevaan kuten tämän ajan lehtikirjoituksissa on tapana.

Kolumnistiurallani tuli viime vuonna vuosikymmen täyteen, kuten tuli Reimari-lehdelläkin. Ensimmäinen kolumnini julkaistiin kymmenen vuotta sitten 8. marraskuuta 2007, jolloin kerroin Haminassa olevan kiire irtisanomisille kuntien yhteenliittymisen jälkeisen virkasuojan päättyessä.

En asiaa sittemmin kovin tarkasti seurannut, mutta käytäntö lienee ollut niin sanotusti normaali, eli suoritushenkilöstössä tapahtui luonnollinen poistuma eläkkeelle jäämisinä ja johtajia lisättiin. Ainakin virkanimikkeistössä näyttää eri etuliitteillä oleva johtajakaarti olevan varsin runsaslukuinen.

Muistellessani kirjoitelmiani havaitsen tarkastelleeni kaupunkimme ja myös isänmaamme melkoisen monia asioita. Tulos on ollut, että joitakin aiheita kannattaessani ne eivät ole toteutuneet, mutta tilanne tasoittuu, kun joitakin vastustaessani ne on usein toteutettu. Mitä opimme tästä? Tietenkään emme mitään, mutta ehkä kannattaisi esittää, kannattaa ja vastustaa juuri tarkoituksensa vastaisesti asioita ja toimia.

Mieltäni on lämmittänyt silloin tällöin saamani myönteinen palaute kolumneistani ja olen siitä kiitollinen. Ehkä ette usko, mutta näinkin on käynyt. Melko usein palautteen antajat ovat ihmetelleet, miten voin ja uskallan jotakin kirjoittaa. Vastaukseni siihen on, että en ole pyrkimässä mihinkään. Hyvin suuri osa ihmisistä on pyrkimässä johonkin politiikassa, työelämässä harrasteissa, ihmissuhteissa, tai jollakin elämän alueella. Se tietenkin rajoittaa ilmaisunvapautta aivan tietämättään ja tarkoittamattaan.

Tyypillinen ehkä jopa karrikoitu esimerkki on puoluepolitiikka, jossa koko ajan ovat vaalit edessä ja kaikkien kanssa pitäisi olla samaa mieltä, sekä mieluummin enemmän samaa mieltä, kuin edes keskustelukumppani itse on.

Vaalit ovat aina edessä, Tasavallan Presidentin vaalit oikeastaan aivan kohdalla. Sähköisten viestimien keksimät ja ylläpitämät vaalikoneet ovat osoitus tuosta jo mainitsemastani samaa mieltä olemisesta.

Katsoin vaalikoneilta itselleni sopivaa ehdokasta ja ehdokkaiden vastaukset on ilmeisesti laadittu siihen taulukon keskivaiheille niin, että kaikki ovat yli 50-prosenttisesti äänestäjän kanssa samaa mieltä.

Sain eri koneilta eri tulokset ja äänestää pitäisi ilmeisesti kaikkia muita paitsi Trumpia ja Putinia, vaikka tiedotusvälineissä he saavatkin muita enemmän julkisuutta. Valitettavasti käytössäni on edelleen vain yksi ääni ja sen aion käyttää.

Tässä nykyisyydessä ja tulevassa kiehuu tietenkin työttömyys/työllisyys ja sosiaali- ja terveysalan uudistus maakuntauudistuksineen. Minua aina jaksaa hämmästyttää, miten on mahdollista tuottaa jotakin palvelua halvemmalla yksityisellä ylikansallisella yrityksellä julkishallintoon verraten, kun kuitenkin yrityksen ainoa ja lakisääteinen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen! Tämä ei ole mielipide, vaan oleva totuus. Se hämmästely on ehkä mielipide.

Työttömyydestä minulla ei ole kokemusta, mutta työllistymisestäni voin kertoa lähteneeni lapsuudenkodistani silloisesta Noormarkusta Turkuun sotilassoittajaksi. Sain sieltä tilapäisen toimen ja kohta Dragsvikin varuskuntasoittokunnan päällikkö kutsui minut Tammisaareen vakinaiseen toimeen ja kutsua noudatin.

Sitten jo siellä soittokunnan johtajana ollessani Puolustusvoimien ylikapellimestari kutsui minut Haminaan perustamaan varusmiessoittokuntaa ja sen marssikapellimestariksi. Niin tuotakin kutsua noudatin ja olen ollut aina kutsumusammatissa sitten vielä Hamina Tattoon toiminnanjohtajana.

Rouva puolisollani oli Tammisaaressa varsin kohtuullinen työpaikka, mutta hän lähti suositukseni huomioimatta mukaan Haminaan ollen välillä työttömänä ja välillä pätkätöissä, kunnes pääsi eläkkeelle.

Tämän voi lukea ja käsittää miten hyvänsä, mutta kokemukseni on osoittanut tarpeen mennä sinne, missä työtä on ja se ei ole huono asia. Näin on ainakin mennyt ja menee hyvin, mutta menköön. Niin hyvä kuin se olisikin, niin ilmeisesti ei aivan joka kylällä ole esimerkiksi huuliharpunsoiton tohtorille koulutustaan vastaavaa työtä. Kaikessa kannattaa muistaa, että maksaja on aina asiakas ja/tai veronmaksaja. Muita maksajia ei kerta kaikkiaan ole.

Kepeää kevättalvea!