Haminan talousalueen uutislehti

Suora kansanvaali on äänestäjän erityinen oikeus

Tasavallan presidentti on valittu vuodesta 1994 lähtien suoralla kansanvaalilla. Siinä ääni annetaan suoraan presidenttiehdokkaalle eikä valitsijamiehelle, niin kuin ennen. Suorassa kansanvaalissa mikään välimuuttuja ei pääse vaikuttamaan äänestystulokseen sen jälkeen, kun ääni on pudotettu uurnaan.

Nyt ei synny myöskään vuoden 1956 vaalien kaltaisia jälkispekulaatioita. Valitsijamiesten kokoushan kesti tuolloin peräti kuusi tuntia ja tarvittiin kolme eri äänestystä ennen kuin lopullinen voittaja saatiin selville. Kuvaavaa oli, että kolmannessa äänestyksessä SKDL:n valitsijamiehet (42 henkilöä) vetivät tukensa pois Fagerholmilta, jonka takana he olivat valitsijamiesvaaleissa olleet ja siirtyivät Kekkosen taakse.

Vieläkään ei tiedetä varmasti, keiltä Kekkonen sai ratkaisevat, enemmistön tuoneet äänet. Urho Kekkonen voitti Karl-August Fagerholmin äänin 151-149.

Pelkällä puoluekannatuksella ei tasavallan presidentiksi enää nousta. Ehdokkaan on saatava taakseen hyvin laaja kannatus, annetuista äänistä yli 50 %. Siksi on aivan selvää, että kärkeen nousevat ne presidenttiehdokkaat, jotka vetoavat ajatuksillaan ja arvoillaan taustapuoluettaan huomattavasti laajempiin kansalaispiireihin ja muutoinkin herättävät kansalaisten keskuudessa luottamusta.

Vaalitulokset selviävät muutaman päivän päästä. Viime kuukausien gallupit kertovat kuitenkin, että istuvan presidentin suosio on edelleen poikkeuksellisen korkea. Viikonloppuna käytössä olleen tuoreimman gallupin mukaan Niinistön kannatus oli yli kuusinkertainen toisena olevaan Haavistoon nähden. Viiden ehdokkaan kannatus on jäänyt muutamaan prosenttiin. Tähän joukkoon kuuluvat niin SDP:n Haatainen kuin Keskustan Vanhanenkin.

Gallupit kertovat, että SDP:n ja Keskustan kannattajista iso osa, jopa enemmistö, olisi antamassa äänensä istuvalle presidentille. Sauli Niinistön toimintaan ollaan yleisemminkin hyvin tyytyväisiä. Tämän ovat todenneet myös ehdokkaat Haavisto ja Vanhanen.

Galluptulokset ovat selvästi hermostuttaneet SDP:n ja Keskustan johtoa. SDP pelkää edellisten presidentinvaalien kaltaista mahalaskua, kun Lipposen kannatus jäi vajaaseen 7 %:iin. Juha Sipilä taas on ilmoittanut arvioivansa omaa tulevaisuuttaan puolueen puheenjohtajana Vanhasen vaalituloksen perusteella.

On ihmeteltävä poliitikkoja, jotka haluavat rakentaa presidentinvaaleista eräänlaista eduskuntavaalien esivaalia. He korostavat, että ensimmäisellä kierroksella kansalaisten tulisi äänestää oman puolueensa ehdokasta. Toisella kierroksella kai sitten saisi äänestää sitä ehdokasta, jonka ihan oikeasti haluaisi presidentiksi.

Tuollainen ajattelu ei minusta sovi suoran kansanvaalin maailmaan, jossa äänestäjien omalle harkintakyvylle tulisi antaa iso arvo. Enemmänkin se tuo mieleen kaikuja menneisyydestä. Ajasta, jolloin puoluejohtajien kabineteissa sovittiin, miten valitsijamiesten tulisi toimia.

Kaikilla puolueilla ja lisäksi sellaisilla valitsijayhdistyksillä, jotka ovat saaneet taakseen vähintään 20 000 tukijaa, on ollut oikeus nimetä ehdokas näihin vaaleihin. Ehdolle on asetettu kahdeksan henkilöä. Siitä, miten kukin ehdokas pärjää, ei ole puoluekannatuksen mittariksi. Ainoa asia, jota mitataan, on kansalaisten käsitys siitä, kenen tulisi hoitaa Suomen tasavallan presidentin tehtävää seuraavan kuuden vuoden aikana.

Äänioikeutta kannattaa käyttää. Mitä korkeampi äänestysprosentti on, sitä paremmin kansanvalta toteutuu tässäkin vaalissa!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus