Seuratessani suurempia uutisia ja pienempiä tiedon murusia läheltä ja kaukaa, havaitsen meidän elävän kaksinaismoraalisuudessamme lähes täydellisessä vaihtoehtoisessa todellisuudessa. Emme tunnusta oikeasti olemassa olevia tosiasioita ja siksi tietenkin emme tee oikean todellisuuden edellyttämiä ratkaisuja. Harvoin mikään on täydellistä, mutta nyt valitettavasti ollaan melko lähellä.

Koko maapallomme luonto ja ilmasto ovat muuttumassa ja mullistumassa, kuten se on tehnyt aina miljardien ja miljoonien vuosien kuluessa. Muutaman kymmenen, sadan ja tuhannen vuoden aikajänne tilastoineen on melko mitätön kokonaisuuden mittakaavassa, mutta tutustumalla menneeseen voimme ilman tilastojakin asian todeta, sillä mikään tilanne ei ole pysyvä. Luonto ei tarvitse erityisemmin yhtä eliölajiaan, kuten ihmistä, mutta jokainen eliölaji tarvitsee luontoa.

Aikojen kuluessa lajien sopeutuminen tapahtuviin muutoksiin on mahdollisuus hengissä pysymiseen ja lajin säilymiseen, mutta siinä ei toiveajattelu ja keinotodellisuudessa eläminen auta yhtään. Ihmiskunta on omalla lajillaan ylikansoittanut planeettamme ja pyrkii niin sanotussa suuressa viisaudessaan mitätöimään luonnon normaalit keinot ylikansoittumisen estämiseen. Mikäli ajatuksissamme pystymme poistumaan hetkeksi hyvän ja korkeamoraalisen ihmisen keinotodellisuudesta, voimme ehkä ymmärtää, mitä tuo edellä oleva havainto tarkoittaa.

Suuremmat ja pienemmät poliittiset ja uskonnolliset johtajat kiertävät maailmalla todistamassa oman keinotodellisuutensa paremmuutta, edistyksellisyyttä ja ylempää moraalia asettamatta sitä missään vaiheessa kyseenalaiseksi oikean todellisuuden edessä. Siis eri vaihtoehtoiset keinotodellisuudet kilpailevat keskenään oikean todellisuuden tallaantuessa toistaiseksi kisan jalkoihin. Toistaiseksi siksi, että jossakin vaiheessa harhasta lopullisen pakon edessä herätään, vaikka vanha sanonta kertookin ”kun pienenä syntyy ja juovuksissa kuolee, niin ei tiedä maailman pahuudesta mitään”.

Ihmiskunta on joidenkin tuhansien vuosien kuluessa opetellut perustamaan kaiken olevan omistamisen ja kasvun periaatteelle, johon perustuu myös valtioiden ja valtioyhteenliittymien olemassaolo. Tietenkin kaksinaismoraalisuudessamme puhumme esimerkiksi nykyisin kierrätystaloudesta ja omistamattomuudesta ja menemme puheiden jälkeen oikeuteen (on haastavaa) raja- ja perintöriitojamme ajamaan. Kun kaksinaismoraalisuudessamme moitimme vieläkin maita, jotka eivät toimittaneet Suomelle talvisodan aikana riittävästi aseita, moitimme aseteollisuutta aseiden myynnistä sotaa käyville maille.

Kukahan niitä aseita enemmän tarvitsee, kuin sotaa käyvät? Oltakoon keinotodellisuudessa ja korkeamoraalisuudessa mitä mieltä hyvänsä, sotimalla on oikeasti edes pieni mahdollisuus lopettaa sotiminen. Niin kävi onneksi Suomessa sata vuotta sitten, jolloin eri tavoin ja eri tilanteissa saatiin hengiltä nelisenkymmentätuhatta ihmistä vain vähäisin ulkoisin avuin. Sota loppui sotimalla ja tietenkin asiaan kuuluvine jälkiselvityksineen. Muuten se jatkuisi jonkunmoisella säästöliekillä edelleen, kuten jatkuu monilla tahoilla maapallollamme.

Oleva on useimmiten hyvin erilainen korkeamoraalisen vaihtoehtotodellisuuden kanssa. Nyt poliitikkomme riitelevät liittymisestä sotilasliittoon, joka kieltää olevansa ketään vastaan. Mikä semmoinen sotilasliitto on? Yksittäinen valtio ylläpitää sotaväkeä puolustautuakseen tarpeen vaatiessa, mutta liityttäessä sotilasliittoon ollaan yhdessä jotakin vastaan.

Muutama kymmenen vuotta sitten lähialueellamme vaikutti kaksi sotilasliittoa. Varsovan liitto ja NATO olivat selvästi toisiaan vastaan, mutta silloin ei kukaan meillä ollut asiasta mitään mieltä, paitsi ehkä todistaessaan Neuvostoliiton aseiden olevan puolustuksellisia ja USA:n hyökkäyksellisiä.

Pitäisi todeta, miten asiat oikeasti ovat, puhua ja kirjoittaa siten, sekä toimia kuten oikein on ilman vaihtoehtotodellisuutta ja kaksinaismoraalia. Nyt me puhumme kuinka maatamme asutetaan tasapuolisesti kaikkialla, jossa jokaisella on tasapuoliset mahdollisuudet elämiseen, palveluihin, työhön ja koulutukseen. Vallalla on siis virallisena tietona ja lupauksena ikiaikainen toive, jossa asutaan veden ääressä luonnon rauhan keskellä pientalossa lähellä kaikkia palveluja. Samalla meidän pikku kylämme, kaupunkimme elävöityvät, työ ja toimeliaisuus kasvavat velkojen muuttuessa saataviksi. Tämä tapahtuu viimeistään venäläisten ja kiinalaisten kaiken kilvan maksaessa.

Nuoriso on erinomaisesti sisäistänyt vallalla olevan vaihtoehtotodellisuuden kertoessaan tärkeimpinä asioina elämässä olevan vapaa-aika, ihmissuhteet ja ihmisoikeudet.  Kivaa kun on hauskaa!