Jos olisin nuori aikuinen, niin tarkkaan miettisin, hankkisinko lapsia tai edes yhden. Olisinko valmis raahaamaan pienokaiseni päiväkotiin ennen työpäivääni tai jättämään koululaisen selviytymään aamuista ja iltapäivistä, kun työ- ja kouluajat eivät kohtaa? Olisinko rauhallinen työtehtävieni parissa, jos vastoin odotuksiani koulu lakautettaisiin ja alakoululaiseni joutuisi kauempana olevaan kouluun. Entä, kun ulkona olisi lähes parikymmentä astetta pakkasta, pimeää tai kaatosade ja kouluun pitäisi kulkea ajotien reunassa?
Entä jos alakoululaiseni joutuisi kuljetusoppilaaksi? Ensin kotoa koululle ja sitten odotusta ja mahdollisia liikenneonnettomuuksia. Olisinko huolissani, miten lapseni selviäisi ventovieraitten ja eri-ikäisten isossa joukossa, kiusaajienkin kanssa?
Voisinko itse käyttää joukkoliikennettä edes osan työmatkoistani vai pitäisikö hankkia auto, jotta selviäisin päiväkodin kautta ajoissa töihin ja työpäivän päätyttyä kiirehtisin hakemaan lapseni illaksi kotiin. Kävisin kaupassa, mutta tuskin ennättäisin kokata mitään. Luultavasti pitäisi lähteä kuljettamaan koululaista suosikkiharrastuksiin. Nehän on nykyään järjestelmällisesti keskitetty keskustoihin ja vaativat melkoista rahasatsaustakin. Mopo tulisi avuksi peruskoulun viimeisillä vuosilla, mutta mopolla ei talvella ajella.
Sopisiko työpäivääni, että olisin kännykkävanhempi ja sydän syrjällä soittelisin työkiireitten ohessa, onko kaikki kunnossa? Mitään iltapäivätoimintaahan kunnat säästösyistä eivät järjestä kuin ekalle ja tokalle, jos sitäkään. Voisinko käyttää työaikaa neuvomiseen ja lohduttamiseen lisäten samalla työkiireitäni vai antaisinko lapsen rauhassa valita tekemiset, kaikenlaiset ruudut ja hengailut kaverien kanssa ja kärsisin vanhemmuuspaineista?
Uhraisinko urakehitykseni ja työpaikkani ja jäisin kotiäidiksi huolehtimaan lapsistani? Haluaisinko ja jaksaisinko? Olisiko varaa? Olisiko lasten isällä mahdollisuus tai halua osallistua lasten elämään?
Hoituisiko parisuhde kaikkine haasteineen?
Haluaisinko kasvattaa lapseni maaseudulla, lähiössä vai kaupungin keskustassa? Ehkä lähiössä tai maaseudulla lähellä luontoa. Keskustan korttelit alkavat olla eläkeläisten täyttämiä, koska siellä palvelut ovat kävelymatkan päässä ja taloissa hissit. Kerrostalossa naapurisopu olisi koetuksella, koska talojen rakenteet ovat hataria ja suodattavat seinien ja lattioitten läpi lasten äänet ja temmellykset. Kestäisinkö jatkuvia valituksia, sillä niitä kyllä tulisi?
Isompi asunto pitäisi hankkia. Se edellyttäisi lisärahoitusta ja ostosten sekä huvittelun rajoittamista. Maaseudulta saisi talon ja pihan samalla hinnalla kuin kolmion keskustasta, mutta olisi riski asettua alueelle, jossa mietitään koulun lakkautusta tai jossa ei ole omaa päiväkotia. Sellaiseenkaan paikkaan ei voi suunnitella perhettä, missä ei ole tarjolla mitään muuta kuin luonto ja missä tarvitaan auto tai kaksi tai taksi, jos mielii liikkua sujuvasti ja tehdä muutakin kuin huolehtia kodista ja perheestä.
Ehkä en osallistuisi syntyvyystalkoisiin. Odottelisin lapsiystävällisiä päätöksiä.
Lämminhenkistä pääsiäistä ja aurinkoista kevättä.