Kun Ilmo Suurnäkki näki isotätinsä albumissa valokuvan keskellä metsää olevasta kivipaadesta päivämääräkaiverruksineen, jäi se askarruttamaan häntä. Päivämäärä viittasi katkeraan ajanjaksoon, joka jakoi vasta itsenäistyneen kansakunnan kahtia.

– Muistitietona kylällä puhuttiin Pakokivestä. Haastattelujen ja historiateosten kautta tuli esiin tarina, joka on osa paikallishistoriaa.

– Sisällissodan ratkaisutaistelut käytiin maalis-huhtikuussa. Pohjanmaa, pohjoinen Suomi, Savo ja Karjala oli valkoisten tukialuetta. Eteläinen Suomi, Hamina mukaan lukien, oli punaisen kaartin hallinnassa, Kauko Suurnäkki taustoittaa kevään 1918 tilannetta.

– Kun samaan aikaan saksalaiset joukot olivat nousseet maihin Hangossa ja Loviisassa, ja valkoiset yrittivät maihinnousua Virolahden edustalle, uhkasi punaisten rintamaa luhistuminen.

Tilanteessa Punaisen Kaartin keskisen rintaman esikunta julisti yleisen ja pakollisen sotaväen oton, joka koski 18-50-vuotiaita miehiä. Eteenpäin-lehti julkaisi julistuksen 16.4. Haminan ja Vehkalahden miesten oli määrä ilmoittautua palvelukseen raatihuoneella. Niskoittelijoita uhattiin vallankumouksellisen tuomioistuimen tuomiolla.

Kutsuntojen tulos ei tyydyttänyt esikuntaa, joka oli takavarikoinut Haminan ja Vehkalahden kirkonkirjat. Niiden tietojen perusteella osattiin laittaa etsintäpartioita miesten perään. Osa kutsunnoista poisjättäytyneistä pyrki valkoisten linjoille. Osa piiloutui metsiin.

Parkonpuolen miehet Kannusjärveltä löysivät leiripaikan kylän lähistöltä kallioseinämän kupeesta. Paljastumisen pelossa nuotiota pidettiin vain öisin, ja aseistetut vartiomiehet asetettiin leirin lähelle. Naiset ja lapset toivat ruokatäydennystä, joskin heidän oli liikuttava valppaasti varsinkin kylänraitilla, sillä etsintäpartiot tarkkailivat kyläläisten liikkeitä.

Pakokiven kaltaisia piilopaikkoja löytyy ympäri Suomea. Kannusjärvellä näkyy kallioseinämässä vieläkin siellä piileskelleiden miesten kiveen kaivertama teksti. Kivessä lukee: pakolaiset.

Sadan vuoden jälkeen: paluu pakokivelle

Kyläläisten muodostama työryhmä järjestää viikonloppuna tapahtuman muistuttamaan miten sota voi vetää kenet tahansa osalliseksi, pakottaa valitsemaan puolensa tai pakenemaan. Perjantaina 20.4. joukko kylän miehiä patikoi Ilmo Suurnäkin johdolla pakokivelle. Miesten varustus mukailee entisajan varustusta, ja yö vietetään havulaavussa aivan kuten sata vuotta sitten.

Lauantaina 21.4. paikalla on yleisötapahtuma klo 10 alkaen. Silloin voi kuulla lisää tarinoita muun muassa Kauko Suurnäkin kertomana, ja viettää historiallista päivää nuotiotulen äärellä. Mukaan kannattaa pakata omat eväät. Paikalle löytää kääntymällä Keskikyläntieltä Salo-Suikkasentielle, Pakokiven karttaosoite on Salo-Suikkasentie 183.