Haminan talousalueen uutislehti

Kesäistä lomailua

Vietin toukokuun ensimmäisen viikon Mallorcan Palmanovassa. Sää oli aluksi perin suomalainen, mutta kokopäiväisen sateen jälkeen tuli kuin tulikin hellesää aivan niin kuin kotimaassamme.

Pikkulinnut kaartelivat iltaisin hotellin allaspihan yllä, muodostivat ryhmiä ja ikään kuin lähtivät kohti Pohjolaan. Hienosti on luonto varustanut pikkulinnun pään, kun lentokoneen lailla matka taittuu ilmojen halki Afrikasta asti Pohjolan pesintäpaikoille.

Mallorca elää turismilla. Heti tulee mieleen, että tottakai saari vetää, koska se on täynnä aurinkoa ja turistirantoja. Tosiasiassa kuitenkin hyvin harva uiskenteli altaassa tai meressä. Mallorca hyödyntää muita kiinnostavia erikoispiirteitään.

Minä ja ystäväni otimme osaa kuuluisalle vuoristokyläretkelle. Satoi kaatamalla. Yritimme olla sateenvarjon alla suojassa, mutta jalat kenkineen kastuivat litimäriksi. ”Se on vain vettä”, tuumasi monikielinen opaamme Freddy, joka oli myös matkan järjestäjä.

Valitsimme paikallisen Freddyn, koska retki järjestyi puoleen hintaan siitä, mitä matkatoimistot perivät vastaavasta reissusta. Meidät haettiin hotellin kulmalta pikkubussilla lähtöruutuun ja toimitettiin tilataksilla takaisin. Varsinaisessa isossa retkibussissa oli turisteja useammasta maasta. Bussi tuntui olevan kovalla koetuksella kapeilla ja huimilla vuoristoteillä. ”Ei hätää. Alfonso hallitsee hommansa”. En tiedä direktiiveistä, mutta yksityinen Freddy hoiteli retken todella mallikkaasti – sateesta huolimatta.

Palmanovan rantakadun kaupat olivat toisissaan kiinni olevia kilpailevia yrityksiä. Niillä oli aukiolojat, mutta ne tuntuivat avautuvan ja sulkeutuvan tilanteen mukaan eikä kuitteja herunnut monestakaan kaupasta. Viinaksia niin mietoja kuin väkeviäkin aina laittoman vahvoihin absintteihin oli vapaasti ostettavissa sekä paljon tarpeellista ja tarpeetonta turistitavaraa, samanlaista monessa kaupassa.

Kuppiloita oli joka kulmassa ja niissä elävää iltamusiikkia. Kaikissa tarjoiltiin pöytiin ja vietiin käytetyt astiat pois. Liinatkin olivat pöydällä, tosin kankaannäköiset pyyhittävät vahakankaat. Rantabaarissa oli eteenvedettävä lasiseinä, suoja mereltä puhaltavalta tuulelta, myös tuligrilli ja kokki. Mukava oli istuskella, nautiskella hyvää ruokaa ja odottaa pimeää ja tähtitaivaan ilmestymistä valaistun rantakaupungin ylle.

Ei roskan roskaa eikä likaa näkynyt missään, ei juoppoja eikä häirköitä. Hotellien ja liikeyritysten henkilökunta pesi ja putsasi ahkeraan pihat ja kadut, ja paikallinen poliisi ajeli edestakaisin kulkuväylillä, myös rannan kävelykäytävällä. Palvelun ja siisteyden hoiti tietenkin runsas henkilökunta, joka tuskin nautti ammattiyhdistyksen täyttä suojaa työaikoineen ja muine etuineen. Siitä huolimatta työ näytti olevan välttämätön hyvä.

Kesän kynnyksellä toivon, että meidänkin maassamme suotaisiin mahdollisuuksia tarjota mukavaa ja vapaata tunnelmaa eikä vain huipputekniikkaa ja itsepalvelua tiukkojen säädösten kanssa. Suoraan sanoen lomailijana ja muutoinkin on tylsää kantaa itse ruoka pöytään ja korjata astiat pois, samoin kuin tähdätä kauppaan määräaikaan tai etsiä avoimia ovia iltamenoihin, toimivista majoituspaikoista puhumattakaan.

Turistikilvassa Suomi kyllä pärjäisi paremmin, jos kaikenlaisen kiristelyn sijaan sallittaisiin höllempää meininkiä ja palkittaisiin tekijöitä. Luotettaisiin kekseliäisyyteen eikä rajattaisi kehitystä tiukoin säädöksin ja verotuksin. Jospa lintujen lailla vaistot ja kokemukset veisivät toimiviin tuloksiin!

Kaikesta huolimatta Suomen suvi rikkauksineen ja sateineenkin on minulle parasta kesää ja Suomi rakkain maa. Kurkistus toiseeen EU-maahan herättää kyllä ihmetystä ja kysymyksiä.

Leppoisaa ja iloista kesää Reimarin lukiijoille!

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus