Istuin taannoin iltaa vanhojen opiskelukavereideni kanssa. Meitä oli yhteensä 11 noin kolmekymppistä miestä ja naista. Kaikilla meillä on korkeakoulututkinto ja yhtä lukuun ottamatta myös oman alan työpaikka. Porukastamme yhdeksällä on vakituinen parisuhde, mutta arvaatko, monellako meistä on lapsia?
Syntyvyyden lasku on huolestuttanut julkisessa keskustelussa – siis suomalaisten syntyvyys. Kaiken kaikkiaan maailmaan syntyy edelleen niin paljon ihmisiä, että jos tilanne jatkuu samanlaisena, ei maapalloparkamme tule sitä kestämään. Mutta viis siitä. Lähempänä olevat ongelmat tuntuvat tärkeämmiltä, joten siksi moni onkin keskittynyt pohtimaan, miksi lisääntyminen ei enää kiinnosta suomalaisia nuoria aikuisia.
Asiallisimmat keskustelut aiheesta taitavat olla niitä, joissa ruoditaan pätkätöitä, työttömyyttä ja vanhempainvapaita. En osaa sanoa, selittävätkö nämä koko tilannetta, mutta toisaalta epäkohtien korjaamisesta ei varmasti olisi haittaakaan.
Väestöliiton tutkimuksessa tosin selvisi hiljattain, että taloudelliset syyt vaikuttavat lähinnä toisen lapsen hankintaan. Ne, jotka eivät halunneet sitä ensimmäistäkään, sanoivat vain yksinkertaisesti haluavansa elämältä jotain muuta.
Outojakin pohdintoja aiheesta on lehtiin painettu. Eräs mielipidekirjoittaja esitti, että selitys laskevalle syntyvyydelle olisi liian pienissä asunnoissa. Maassamme rakennetaan nyt pienempiä koteja kuin ennen, eikä uusiin kopperoihin mahdu lastenhuonetta. Ikään kuin muuten olisi haluttu lapsia, mutta kun toinen makuuhuone nyt vain tarvitaan cd-levyille ja kenkäkokoelmalle.
Hassua, ettei kukaan vielä ole ehtinyt syyttää sote-uudistusta ja liian vähäistä synnytyssairaaloiden määrää. Tai homekouluja, pakkoruotsia ja lastenohjelmia, joissa on intiaaneja. Niin tai mistäs minä tiedän, ehkä jossain on jo näitäkin pohdittu.
Perinteiseen tapaan on tietysti myös syytetty, että lapsettomat haluavat vain päästä elämässään helpolla. Ne laiskimukset. Mokomat vapaan kasvatuksen tuotokset, jotka meinaavat nyt rillutella elämänsä läpi ilman, että ottavat vastuuta mistään.
Toisaalta on aprikoitu, puhutaanko lapsiperhe-elämästä nykyisin liian negatiiviseen sävyyn. Eräskin toimittaja päätti jopa oikaista ikäviä väitteitä ja listata vastapainoksi hyviä puolia, joita lapset elämään tuovat. Että jos joku on pohtinut asiaa, niin kuunnelkaas, kun täti kertoo. Kyllä teidän mielenne nyt yhdellä kolumnilla saadaan muuttumaan.
Minullakin olisi nuorille aikuisille yksi neuvo: ratkaiskaa elämänne tärkeimmät kysymykset itse, oman harkintanne mukaan.
Niin, ja se kaveriporukkani perhetilanne. Meistä 11:stä lapsia on hankkinut vain kaksi. Syistä lapsettomuuteen – tai lasten hankkimiseen – emme edes keskustelleet. Mitä ne kenellekään kuuluvat.
