Meriveden korkeuden mittaus aloitettiin Haminan Pitäjänsaarella 1. heinäkuuta 1928 ja samalla mittausasemalla eli mareografilla mittaukset jatkuvat edelleen.

Ilmatieteen laitos piti viime perjantaina 90 vuotta täyttäneellä mareografilla Avoimien ovien tilaisuuden, jossa Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat kertoivat vedenkorkeuden mittauksista.

Haminan aseman ensimmäinen hoitaja oli satamakapteeni M. Mälkiä. Vain neljä vuotta aseman perustamisen jälkeen hoitajana aloitti Werner Tuomala ja vuodesta 1961 Hannu Tuomala jatkoi isänsä työtä. Nykyinen mareografinhoitaja Toni Tuomala jatkaa isiensä perintöä jo kolmannessa polvessa.

Vaikka rekisteröintitekniikka on automatisoitu, mittaustekniikka on edelleen sama. Toni Tuomala kertoi, että vielä isän aikaan rekisteröintilaitteet piirsivät paperirullalle käyrää vedenkorkeudesta.

Kerran kuussa paperit lähetettiin Helsinkiin. Nykyään tieto vedenkorkeudesta välittyy Ilmatieteen laitokselle reaaliajassa, minuutin välein.

Merenpinnan korkeutta mitataan mareografirakennuksen sisällä olevassa syvässä kaivossa, josta lähtee putki mereen. Putken tarkoituksena on poistaa aallokon vaikutus vedenpinnan korkeuteen.

Mittauskaivossa kelluva uimuri nousee ja laskee vedenpinnan muutosten mukana. Uimurin liike välittyy vastapainoon yhdistetyn reikänauhavaijerin ja kooderin kautta rekisteröintilaitteelle.

Mareografi vaaitaan kerran vuodessa kiintopisteeseen mittaustarkkuuden varmistamiseksi. Lisäksi Toni Tuomala tekee joka viikko kontrollimittauksen.

Haminassa merivesi nousi huippulukemiin tammikuussa 2005. Maksimiarvoa ei välttämättä olisi saatu tallennettua ellei Hannu Tuomala olisi neuvokkaasti kahlannut asemalle ja nostanut kantta pois kaivon päältä, että uimurit pääsivät nousemaan. Meriveden korkeus oli tuolloin +197 senttiä.

Pitkin Suomen rannikkoa on neljätoista mareografia, joista vanhin on Hankoon vuonna 1887 perustettu asema. Helsingissä mittaukset alkoivat 1904, Raumalla 1933 ja Porvoon Emäsalossa vasta 2014. Kaikki muut asemat on perustettu 1920-luvulla.