Haminan talousalueen uutislehti

Epämuodikkaat puntit

Kukaan ei enää käytä caprimittaisia housuja. Näin kuulin vaatekaupan myyjän sanovan asiakkaalle muutama viikko sitten. Siksi sieltä kaupasta oli ilmeisesti turha etsiä tätä kyseistä puntin pituutta.

Siinä minä sitten olin, piilossa vaaterekkien välissä caprihousut jalassa. Mietin, että pitäisikö tässä nyt sitten uusia kokonaan oma kesähousuvarasto. Kehtaisinko edes kysyä, mitä pituutta nyt kuuluu käyttää? Äkkiä laskien muistelin, että omistan kaiken kaikkiaan neljät caprihousut. Yhdet on vähän liian tiukat ja toiset lököttää kummallisesti. Kolmansien väristä en pidä, mutta ne neljännet on oikein kivat.

Nostalgisoin omia, rakkaita housujani ja aloin ärsyyntyä niiden puolesta. Mikä oikeus kenelläkään on sanoa, minkä mittaisia housuja saan tänä kesänä pitää? Entä jos minä satun pitämään kovasti juuri tästä puntin pituudesta? Roskiinko ne täysin ehjät ja käyttökelpoiset vaatteet pitäisi heittää?

Ilmeisesti. Hieman tämän jälkeen luin nimittäin uutisen, jonka mukaan monet vaateketjut vievät itsekin poltettavaksi valtavia määriä myymättä jääneitä vaatteitaan. Ehkä siellä palavat nyt kaikki ne caprimittaiset housutkin, joista aika meni ohitse ennen kuin ehtivät käydä kaupaksi. Mutta mitäpä tuosta, tuikataan tuleen vain. Sen jälkeen voikin tehdä läjän shortseja ja paukuttaa kuluttajien päähän, että tänä kesänä kaikki käyttävät shortseja.

Harva pystyy uhmaamaan mainostajien tuputtamaa mantraa, jonka mukaan uusi on aina parasta ja vanha vähintäänkin noloa. Eikä tämä koske ainoastaan vaatteita. Moni ostaa uuden kännykän, vaikka vanhallakin voisi vielä soittaa. Tai uuden auton, vaikka entinenkin vielä kuljettaisi kiltisti paikasta toiseen.

Markkinoiden viesti on taottu päihimme niin tehokkaasti, että olemme alkaneet itsekin levittää sitä. Lukuisat kerrat olen naljaillut eräälle vanhan kännykän käyttäjälle ja väittänyt, ettei kukaan enää kirjoittele tekstiviestejä. Että kyllä nyt olisi aika vaihtaa puhelimeen, johon saisi uudemmat sovellukset. Salaa kuitenkin ihailen sitä, etteivät hänen tekemänsä hankinnat perustu siihen, mitä muut tekevät. Miksi pitäisi ostaa uusi, jos vanha yhä toimii?

Vaikka pystyisimmekin taistelemaan mainontaa vastaan, on valmistajilla vielä yksi niksi takataskussaan. Tehdään tavaroista niin huonoja, että ne hajoavat nopeasti – ja niin halpoja, ettei korjaaminen kannata. Kun viime talvena etsin korjaajaa lempikenkieni vetoketjulle, huomasin, että lähisuutarin ikkunamainoksissa ei enää edes ollut mainintaa kenkien korjauksesta. Kyllä hän kuitenkin homman teki. Nyt vetoketju on parempi kuin uutena, mutta seuraavana hajosi kengän pohja.

Kenkien lopullinen kohtalo ratkeaa ensi talvena, mutta sitä ennen aion viettää kesää. Caprihousut jalassa, ihan kiusallani.

Jaa kirjoitus somessa

Lähetä tai printtaa kirjoitus