Haminan talousalueen uutislehti

Rauhanturvaamisen historiaa avataan myös oppilaille

Haminassa elokuussa avattu rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha veteraani sai viime viikolla vieraakseen ensimmäiset koululaiset, kun kaksi Pappilansalmen koulun ryhmää kävi tutustumassa taloon. Suomen rauhanturvaamistyö alkoi vuonna 1956, kun komppanian verran suomalasia miehiä – osa heistä sotiemme veteraaneja – suuntasi Suezille rauhaa turvaamaan.

– Armeijamme sarkapuvussa sinne lähdettiin. Kun ei maihinnousukenkiä vielä tunnettu, jalkaan iskettiin hiihtomonot. 250 oli komppanian vahvuus ja ensimmäisen vuoden aikana miehiä Suezilla kävi 437, kertoi opastuskierroksen Wanhassa veteraanissa  Pappiksen kasiluokan urheiluluokalle vetänyt Juha Kaaro.

Vuonna 1992 rauhanturvaamisen luonne muuttui, kun YK päätti lähettää joukkoja rauhattomalle Balkanille ilman kaikkien osapuolten suostumusta. Rauhanturvaamisesta tuli sillä hetkellä rauhaanpakottamista. Sotilas- ja poliisitarkkailijat ryhtyivät valvomaan Makedonian pyynnöstä raja-alueita ilman naapurimaiden kuulemista. Naton operaatiot Bosnia-Hertzegovinassa jatkoivat samalla linjalla.

Oppilaat seurasivat oppaan esitystä tarkkaavaisina. Suurelle osalle rauhanturvaamisasia oli uutta. Suvi Satamalle asia ei niin outo ollut:

– Isäni on ollut rauhanturvatehtävissä. Itsekin voisin ilmoittautua vastaaviin tehtäviin, se olisi kokemus, sanoi Suvi.

Suomesta on maailmalle yli 60 vuoden aikana lähtenyt 49 000 rauhanturvaajaa, joista 49 on menehtynyt tehtävissä. Naisia joukoissa on ollut 233, lähinnä lääkintä- ja toimistotöissä.

– Ensimmäiset naiset otettiin mukaan rauhanturvaamistöihin 1994. Ennen lähtöä heille annettiin kevyt asekoulutus. Kun naiset sitten 1996 otettiin vapaaehtoisina suorittamaan asepalvelusta, sitä edellytettiin heiltä myös rauhanturvatöihin. Se pudotti halukkaiden määrää olennaisesti, kertoi Kaaro.

Myös Suomessa koulutetuilla koirilla on ollut iso rooli rauhanturvatehtävissä.

– Koirat olivat verraton apu vartiointitehtävissä. Kovassa helteessä ne olivat Suezilla, muisteli Kaaro omaa rauhanturvavuottaan 1976 – 1977.

Historian- ja yhteiskuntaopin opettaja Titta Erkkilä ymmärtää, miksi oppilaat tyytyivät enimmäkseen vain kuuntelemaan oppaan esitystä.

– Historian opetuksemme etenee kronologisessa järjestyksessä, nyt menemme vasta 1920-luvun asioissa. Senvuoksi rauhanturvajutut ovat tälle ikäluokalle kohtuullisen outoja, sanoi Erkkilä.

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha veteraani avautuu syyskuussa yleisölle vain erikseen sovittaessa. Syksyn ja talven aikanakaan perinnekeskus ei kuitenkaan uinu:

– Perinnekeskuksen kehitystyö mm. digi- ja äänipuolella jatkuu. Suuri haasteemme on rakentaa pihamaalle aitoja olosuhteita muistuttava rauhanturvaajien tukikohta, paljasti Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskuksen toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki.

Lue lisää aiheesta:

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli

Previous slide
Next slide