Ensin vasemmalle, sitten oikealle ja sitten vielä kerran vasemmalle. Jos jotain lapsuuden liikennevalistuksesta jää pysyvästi mieleen, niin se, että suojatien ylittäminen on hurja vaaran paikka. Sitä minä en vain koskaan oikein oppinut muistamaan, kumpaan suuntaan piti ensiksi katsoa. Ja mitä tapahtuu, jos katsookin väärässä järjestyksessä? En ollut ihan varma, joten katsoin varmuuden vuoksi molempiin suuntiin ainakin kolmesti.

Kun sitten lähdimme naapurintytön kanssa lähikioskille, pyörivät päämme suunnasta toiseen kuin tenniskatsomossa. Suojatien lähellä oli vielä lisähaasteena ruusupensaita ja mutka tiessä. Piti kurotella, että näki riittävän pitkälle ja silti jännitti, voiko auto jäädä meiltä huomaamatta. Jos oikealta tuleekin auto juuri silloin, kun me katsotaan vasemmalle?

Suojatie oli jännittävä paikka, mutta silti ainoa oikea vaihtoehto. Koskaan ei tullut mieleenkään, että tietä olisi ylitetty valkoisten viivojen ulkopuolelta. Ei vaikka missään ei olisi näkynyt ensimmäistäkään autoa.

Sitä meille vain ei koskaan kerrottu, että itse asiassa autoilijoiden olisi pitänyt väistää meitä eikä päinvastoin.

Suojatiekäyttäytyminen on kait ikuisuusongelma kaupunkien keskustoissa. Siitä puhutaan eri medioissa ja tasaisin väliajoin toimittajat tekevät testejä, joissa lasketaan, kuinka moni auto ajaa ohi, kun joku seisoskelee odottelemassa suojatien reunalla. Yleensä liian moni.

On oikeastaan kummallista, että suojateiden merkitystä ei ymmärretä. Suojatiesääntö on kuitenkin yksi selkeimmistä liikenteen säännöistä: kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Näin sanotaan laissa. Sen pitäisi olla autoilijoille ihan yhtä itsestään selvää kuin se, että tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevaa väistetään tai että stop-merkille pysähdytään.

Silti moni tuntuu ajattelevan, että voi hurauttaa autollaan kävelijän ohi, koska sehän oli pysähtynyt tuonne reunaan antamaan autoille tietä. Samaan aikaan kävelijä miettii, ettei autoa ajavat kuitenkaan väistä, joten turvallisinta on pysytellä poissa ajoradalta. Ja kun joku sitten hiljentääkin, ajatellaan, että siinäpä poikkeuksellisen ystävällinen autoilija – ja oikein vilkutetaan kiitokseksi.

Vilkuttavatko autoa ajavat toisilleen silloin, kun joku noudattaa väistämissääntöjä? Ei minulle ainakaan.

Olen ajatellut aloittaa oman vastarintaliikkeen ja kääntää vanhat tavat päälaelleen. Autoa ajaessani hiljennän ennen suojatietä ja katson oikealle ja vasemmalle. Jos jalankulkijoita on havaittavissa, annan heidän mennä ensin. Vastaavasti kävellessäni en jää suojatien reunaan odottelemaan, että autot menevät ensin, vaan astun epäröimättä tielle. Oletan, että autoilijoilla on jo jalka jarrupolkimella, kun kerran suojatietä ovat lähestymässä.

Tuletko mukaan tempaukseeni?