Tämä mielipide on väärä, mutta tässä se silti on: minusta syksy on mukavaa aikaa. Itse asiassa se on vuodenaikojen parhaimmistoa.

Olin jo lapsena salaa innoissani syksyistä. Koulu alkoi ja aina oli tiedossa jotain uutta. Jos ei muuta, niin ainakin huolella valitut uudet kynät ja kumit, ehkä jopa penaali. Ja jos oikein hyvin osasi perustella, saattoi saada jopa uuden repun ja kouluvaatteita. Kun kaikki ne otti käyttöön heti ensimmäisenä koulupäivänä, tuntui kouluvuoden alku aivan erityiseltä tapahtumalta.

Vähän vanhempana syksy tarkoitti uuden kalenterin hankintaa. Valinnan tein huolella. Kotiin tulleet mainokset selasin läpi tarkkaan ja kirjakaupassa hypistelin monia eri vaihtoehtoja. Kun sopiva löytyi, alkoi kalenterin käyttöönotto. Tuttavien nimipäivät piti ympyröidä ja syntymäpäivät kirjasin muistiin värikkäillä kynillä. Lomat merkitsin kalenteriin isoilla huutomerkeillä varustettuina.

Sama innostus tulee edelleen syksyisin, vaikka kalenteri onkin nyt puhelimessa ja kynät työpaikan mainostavaraa. Mutta se uuden alku! Voisi lähteä johonkin kurssille, opiskella jotain ihan uutta tai mennä vaikkapa joogatunneille. Ehkä maalaan viimeinkin sen eteisen seinän tai kudon keinutuolin maton loppuun. Vähintäänkin päätän, että alan säännöllisesti lenkkeillä.

Luultavasti en toteuta näistä suunnitelmista ainuttakaan. Haetanneeko tuo mittään, olisi mummoni todennut kättään heilauttaen. Ei haittaa, koska syksyllä saa myös laiskotella. Siinä juuri on syksyn hienous. Jos tuntuu siltä, että maailman harmaus ja märkyys läimii kasvoille ja vie kaiken energian, niin anna viedä! Sytytä kynttilät, käännä verhot kiinni, käperry sohvalle, vedä viltti nenään asti ja uppoudu ankeuteen.

Voi tosin käydä niin, että ankeudessa vellominen alkaa ennen pitkää kyllästyttää. Tekeekin mieli nousta ylös sohvalta, sytytellä kirkkaita lamppuja ja tehdä edes jotain. Ehkä tulee lähdettyä kävelylle. Jalkaan voi laittaa kumisaappaat, joilla kelpaa juosta lehtikasoihin. Illan pimeydessä voi jopa huomata, että lätäköihin heijastuvat katuvalot ovat itse asiassa ihan kauniita.

Tietenkään kaikki eivät syksyn hienoutta huomaa. Monet ovat päättäneet, että vastustavat sitä ihan periaatteesta. Syksyllä ei aloiteta mitään muuta kuin sään manailun pitkät perinteet. Niitä jatketaan talvella, kun loskakelit tai liian kova pakkanen ei miellytä. Keväälläkin kiukuttaa, koska kesä ei tule riittävän nopeasti. Kesä taas ei ole riittävän lämmin – tai jos on, niin sitten on jo liian lämmin.

Valituksesta ei kuitenkaan seuraa mitään muuta kuin paha mieli itselle ja valituksen kuuntelijoille. Kaikesta marinasta huolimatta meillä on silti joka päivä jonkinlainen sää. Ja joka vuosi meillä on neljä vuodenaikaa. Syksy ja talvi tulevat aina uudelleen. Elleivät tule, on meillä käsissämme paljon suurempia ongelmia kuin se, että ulkona näyttää vähän ikävältä.

Parasta vain sopeutua ja ajatella, että syksy on yksi parhaista vuodenajoista. Ainakin neljän parhaan joukossa.