Lähestyvät eduskuntavaalit ovat vääristäneet vanhusten hoivaan liittyvien puutteiden korjaamista. Vaalikiima on ajanut kiihkeimmät syytösten tielle ilman ainoatakaan ratkaisuehdotusta. Hoitajamitoitusten desimaaleilla ei tilannetta ratkaista, vaan muutos edellyttää koko yhteiskunnaltamme suurta asennemuutosta.

Surkeimmat esimerkit ovat kohahduttaneet. Isojen hoiva-alan jättien joissakin yksiköissä on menty raikkaasti riman ali ja se kyllä varmistaa julkisuuden. Samalla julkisuus leimaa sumeilematta kaikki yksityisen puolen hoivayritykset.

Armoa eivät ansaitse räikeät laiminlyönnit. Vanhusten heittellejättö, pahoinpitely ja kuolemantuottamus ovat esiintulleita epäilyjä, jotka menevät poliisitutkintaan.

Julkinen keskustelu faktoja peittelemättä on avain parempaan. Julkisen keskustelun rohkaisemina ovat myös hoitajien suut avautuneet ja epäkohtia löytyy niin yksityiseltä kuin julkiseltakin puolelta.

Hämmentävää on se, että myllerrys heitetään maan hallituksen kintuille, vaikka hallitus ei ole ohjannut yhtäkään vanhusta hoivakotiin, ei yksityiseen eikä kunnalliseen. Onneksi vaaleihin on vielä aikaa, alan todellisuus ehtii vielä kuoriutua esiin.

Tänä keväänä hoiva-alan uudistusten toteuttamiseen ei taikatemppuja löydy. Ensimmäinen työ on paikata hoitajavajaukset ja korjata hoitajien palkka-asiat, sillä raskaasta työstä maksetaan hävyttömän huonoa palkkaa. Suuret ikäluokkamme täyttävät tulevina vuosina kaikki hoivakodit, niin yksityiset kuin kunnallisetkin. Silloin maahamme tarvitaan tuhansia uusia, koulutettuja lähihoitajia, sillä nykyisistä hoitajista osa myös eläköityy.

Hoivakotien valvonta ja sen puutteet eivät kuulu maan hallitukselle. Valvira ja kuntien oma valvonta sensijaan ovat pettäneet pahasti. Hoivakotien arjen todellisuus ei avaudu valvojille, jos tarkastuskäynnistä ilmoitetaan etukäteen pari päivää ennen valvontavierailua.