Toisen kauden kansanedustajaa Juha Sipilää (kesk) pidettiin politiikan untuvikkona, kun Keskusta saavutti viime eduskuntavaaleissa selkeän ykköspaikan. Neljän vuoden rupeama hallituksen pääministerinä on osoittanut, että untuvikko hallitsee moninaisesti politiikan pelin.

Se selvisi viimeistään perjantaina, kun hän jätti soten kariuduttua  tasavallan presidentille hallituksensa eronpyynnön. Se oli samalla terävä vihellys eduskuntavaalikamppailun aloitukseksi.

Oppositio keskitti koko vaalikauden ajan tarmonsa hallituksen kaatamiseen, viimeksi pari viikkoa sitten. Hallituksen rivit kuitenkin pitivät, vaikka joitakin heikkohermoisimpia lipesikin riveistä.

Vaalikamppailun nyt käynnistyttyä puolueiden on ollut pakko piirtää teemansa uuteen asentoon. Enää ei vain riitä sotella Sipilää ja Orpoa piekseminen. Hallituspuolueet eivät ole enää puolustusasemissa, vaan lähtökohdat kamppailuun ovat tasa-arvoisemmat, kuin mitä ne ennen hallituksen eroilmoitusta olivat.

Nyt pitää puolueiden kyetä esittämään ratkaisuja siitä, miten soten ratkaisut tulisi rakentaa.

Populismin taitava konkari Timo Soini herkutteli tavalla, jolla pääministeri Sipilä otti politiikan pelitilan perjantaina haltuunsa:

”Jos sinulla ei ole omaa suunnitelmaa, olet osa toisen suunnitelmaa. Sipilä vei mediaa ja valtaosaa kilpailijoitaan kuin mätää kukkoa. Määräsi soundin ja sävelen. Asetti agendan ja teki muista osan omaa suunnitelmaansa.”

Kevään vaaliasetelmat sekoittanut pääministerin ratkaisu vaikuttaa kiistatta vaalikamppailuun ja myös vaalitulokseen. Vaaleissa ei ole enää pääministeriä, jota vastaan hyökätä ja jonka oppositio on halunnut ristiinnaulita monet kerrat.

Vaalituloksen pitää olla kuitenkin selkeä, muuten ei maahan helpolla uutta hallitusta saada. Jos vaalitulos jättää liikaa avoimia pelipaikkoja, voi olla, että Sipilän virkamieshallitus istuu vielä joulukuussa. Naapurimaamme esimerkit ovat näyttäneet, että populismin pyörteissä hallitusten muodostaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa.