Maavertailujen mukaan Suomi sijoittuu monessa asiassa maailman kärkimaiden joukkoon. Suomi on tutkitusti maailman vakain, vapain ja turvallisin maa. Tovi sitten selvisi, että olemme myös maailman onnellisin kansa. Muistamme varmaan, että jo kenraali Adolf Ehrnrooth tiesi, että ”Suomi on hyvä maa”.

Toisenlaisen kuvan Suomesta ja suomalaisten hyvinvoinnista saa lehtien mielipidekirjoituksista, tekstaripalstoilta ja sosiaalisesta mediasta. Mikään ei ole hyvin. Päättäjät tekevät vain huonoja ratkaisuja. Paikallisten toriparlamenttienkin mukaan ”ennen olivat asiat paljon paremmin”.

Mustavalkoinen kuva Suomesta ei ole koko totuus. Kukaan ei voi kieltää, etteikö moni asia olisi hyvässä tai vähintäänkin siedettävässä kunnossa. Rehellistä on myös tunnustaa monien asioiden kaipaavan pikaista parannusta. Päätökset eivät aina johda hyvään tulokseen nopeasti. Tarvitaan pitkäjänteisiä ja vastuullisia ratkaisuja.

Pallo on juuri nyt meillä äänestäjillä. Äänioikeuden käyttäminen on paras tapa vaikuttaa kehityksen suuntaan ja tulevaisuuteen. Joillekin oma ehdokas löytyy helposti – kaikille ei. Puolueiden ja ehdokkaiden kampanjat pyörivät parhaillaan täysillä ja ilma on sakeana lupauksia, yksinkertaisia ratkaisuja ja joskus perustavaa laatua olevia linjanvetoja.

Menneen vaalikauden aikana syntyi 140 000 uutta työpaikkaa. On aivan sama, kävikö näin hallituksen vai kansainvälisten suhdanteiden ansiosta. Ehkäpä työpaikat syntyivät yksinkertaisesti yritysten omien toimenpiteiden seurauksena. Työllisyysaste on noussut enemmän, mitä uskottiin. Kaikki tämä on parantanut kymmenien tuhansien perheiden taloudellista asemaa. Verotulojen lisääntyminen ja sosiaalisten tukien tarpeen vähentyminen ovat myös tervehdyttäneet koko maan taloutta. On viisasta pitää huolta yritysten toimintaedellytyksistä ja edistää uusien työpaikkojen syntymistä jatkossakin.

Sote- ja maakuntauudistus ajautui karille. Hallitusohjelmaan leivottua mammuttia ei kyetty hallitsemaan. Uudistusten tarve ei ole kadonnut. Sote-palvelujen saatavuus koko maassa on varmistettava. Jonot on saatava lyhentymään ja palvelujen rahoitus on turvattava. Monilla alueilla tämä vaatii yksittäistä kuntaa leveämpiä hartioita. Kymenlaaksossa tähän on pyritty siirtämällä sote-palvelujen järjestämisvastuu Kymsote-kuntayhtymälle. Periaatteessa suunta on hyvä. Olen kuitenkin huolestunut Kymsoten alkuhetkistä. En sen osalta, turvaako ratkaisu palvelut, vaan siksi, että eteläisen ja pohjoisen Kymenlaakson vuoropuhelu ei edelleenkään ota onnistuakseen.

Kymenlaakson seutukunnat ovat vetovoimaisuuden osalta koko maan huonoimpia. Häntäpäätä on valvottu jo vuosien ajan. Tällaiset Kymsoten riidat eivät tilannetta paranna. Eiköhän olisi jo syytä haudata sotakirveet ja keskittyä oikeisiin asioihin!

Normien purku on yksi ikuisuushanke. Paljon on tehty, mutta iso savotta on vielä edessä erityisesti palvelualojen puolella. Piipahdus vaikkapa Espanjassa antaa pers­pektiiviä. Kaupat ovat siellä auki lähes vuorokauden ympäri. Maitokaupasta saa kaiken ruokatarvikkeista viineihin. Ruoan arvonlisävero on 10 %, se näkyy myös ravintoloiden hinnoissa. Siksi myös paikalliset ihmiset, eikä vain turistit, käyttävät ravintolapalveluja ahkerasti. Meilläkin pitäisi kuunnella enemmän asiakasta.