Auton kanssa tuli ongelmia, joten suuntasin pikaisesti korjaamolle vain vähän ennen sen sulkemisaikaa. Tiskin takana istui nuori nainen ja ensimmäinen ajatukseni oli, että voi harmi, onkohan huoltamon yrittäjämies jo ehtinyt lähteä kotiin.

Kun sitten aloin keskustella naisen kanssa, selvisi, että hänhän se tätä paikkaa pyörittikin. Alkoi hävettää, että olin sortunut typeriin ennakkoluuloihin.

Olen mielestäni täysin feministi tai ainakin vannoutunut tasa-arvon puolustaja. Nuorena meinasin joskus jäädä bussin kyydistä, kun pysäkillä joku miespuolinen erehtyi sanomaan minulle ”naiset ensin”.

En halunnut olla se tyttö, joka tarvitsee mieheltä luvan mennä ensimmäisenä kyytiin, joten viivyttelin bussiin menoa niin kauan, että kuljettaja meinasi jo sulkea oven.

Nyt vähän aikuisempana en ehkä enää ole niin ehdoton, mutta stereotypioita kyseenalaistan mielelläni. Kun joku huhuilee miehiä avuksi tiukan korkin avaamiseen, saatan napata purkin käsiini ja vääntää sen auki ihan tahdonvoimalla.

Kotona minä voin hyvinkin olla se, joka istuu sohvalla katsomassa urheilua, ja samaan aikaan mies leipoo keittiössä suklaakakkua.

Mutta siinä minä kuitenkin sitten olin: autohuollossa hämmästelemässä sitä, että autoni korjauksesta vastaisikin nainen. Avauduin tilanteesta ystävälleni, joka tunnusti oitis sortuneensa itsekin hiljattain vastaavaan ajatukseen. Hän oli pelästynyt lentokoneessa, kun selvisi, että kapteenina on nainen.

Emme me kuitenkaan alkaneet itseämme sen enempää tuomita. Sehän on jo hienoa, että ylipäänsä kiinnitimme asiaan huomiota. Enkä minä sentään sännännyt toiseen korjaamoon tai ystäväni ulos lentokoneesta.

Luotimme, että auto tulee korjatuksi ja lentokone pääsee ehjänä perille. Ensi kerralla emme ehkä enää oleta, että näissä yhteyksissä vastassa välttämättä olisi mies. Taas edettiin yksi askel.

Pitäisikö näille ja muillekin miehisille aloille sitten saada enemmän naisia? Vähän samaa pohdittiin hiljattain, kun spekuloitiin, ketä ehdotetaan seuraavaksi Suomen EU-komissaariksi.

Aiemmat olivat olleet miehiä, joten voisi olla aika nimetä tehtävään nainen. Etukäteen siis jo annettiin ymmärtää, että nyt valintakriteereistä tärkein on henkilön sukupuoli.

En tiedä, mitä valituksi tullut Jutta Urpilainen tästä keskustelusta ajatteli, mutta itse olisin ainakin mieluiten ansainnut paikkani ihan vain pätevyydelläni.

Toivon, että tiedot ja taidot olivat tärkeimmät kriteerit myös, kun uudet ministerit nimettiin. Siitä tosin on keskusteltu aika vähän. Sen sijaan se nostettiin nopeasti esille, että ministereissä on nyt enemmän naisia kuin miehiä.

Ja heti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla muistutettiin, ettei tätä saa kutsua tasa-arvoksi. Jako ei kirjoittajan mukaan ole tasa-arvoinen, jos miehet ovat aliedustettuja.

Ei varmasti olekaan. Tasa-arvo on saavutettu vasta silloin, kun sukupuolella ei enää ole mitään merkitystä ministerin, EU-komissaarin, lentokapteenin tai autonasentajan tehtävässä.