Juhannus on perinteisesti valon ja keskikesän ja valon juhla, jolloin päivä on pisimmillään. Useimmat kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla.

Juhannussauna koivuvastoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit ovat olennainen osa juhannusta Suomessa, jossa juhannus on myös virallinen liputuspäivä. Lippu voi liehua salossa koko juhannusyön.

Juhannuksen taiat ovat osa ikiaikaista kansanperinnettä. Taioilla haettiin esimerkiksi naimaonnea tulevaan elämään. Monet taioista tähtäsivät ennustuksiin tulevasta, varsinkin aviomiehen laadusta ja naimaonnesta, ja toisilla taioilla naimaonnea pyrittiin parantamaan.

Vanhasta kansanperinteestä löytyy huimia juhannukseen liittyviä uskomuksia. Tässä niitä herkkuja:

Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison.

Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä.

Kun juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.

Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan alastomana, niin kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan.

Haminassa juhannuksen perinteisiin kuuluivat vielä 1950- ja 1960-luvulla veneretket lähisaariin: teltta, viltti, purkki silliä ja riittävästi palan painiketta. Varttuneemmat muistavat Tuutin täyteenlastatun meriläisen, jonne saatiin sovitettua hyvinkin yli 20 henkilöä.

Juhannuksen murheellisempaan puoleen kuuluvat onnettomuudet, niin vesillä kuin liikenteessäkin. Kauniit kesäsäät ovat perinteisesti näkyneet hukkumistilastoissa mutta yhtälö toimii myös toiseen suuntaan: pitkiin aikoihin koleimpana juhannuksena 2014 hukkui vain yksi suomalainen, kun pahimpina juhannuksina määrä on noussut 10:n pintaan.

Turvallista ja rentouttavaa keskikesän juhlaa!