Viikonloppuna media oli pullollaan juttuja siitä, kun tasan viisikymmentä vuotta sitten yhdysvaltalaiset astronautit Neil Armstrong ja Edwin Aldrin astuivat ensimmäisinä ihmisinä kuun kamaralle. Armstrongin sanat ”tämä on pieni askel ihmiselle, jättiläisharppaus ihmiskunnalle” jäivät historiaan.
Yhdysvallat oli voittanut kilpajuoksun kuun valloittamiseksi. Ei Neuvostoliittokaan kaukana ollut. Samaan aikaan, kun Apollo 11:n miehistö pääsi kuuhun, Neuvostoliiton miehittämätön kuualus Luna 15 oli epäonnisempi ja tuhoutui kuuhun laskeutuessaan.
Armstrongin ja Aldrinin jälkeen kuussa kävi vielä kymmenen astronauttia, viimeisimmät vuonna 1972. Sen jälkeen sinne ei ole ihmisiä lähetetty. Ihminen astui kuun pinnalle siis 20. heinäkuuta 1969.
Tasan viisikymmentä vuotta aikaisemmin, 20.7.1919, Uudessa-Seelannissa syntyi poika, joka sai nimekseen Edmund Hillary.
Kolmekymmentäneljävuotiaana hänestä tuli ensimmäinen ihminen, joka on todistettavasti noussut maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin huipulle.
Hillary kuului isohkoon brittiläiseen retkikuntaan, mutta vuoren huipulle retkikunnan jäsenistä nousivat vain Hillary ja nepalilainen sherpa Tenzing Norgay. He onnistuivat valloittamaan paikan, jota korkeammalle ei maapallolla jalat maan kamaralla pitäen pääse.
Jos amerikkalaisten kuulento herätti mediassa suurta huomiota vuonna 1969, ei Hillaryn ja Tenzingin suorituskaan julkisuuden määrässä häpeä. Televisiota ei vielä ollut, mutta lehdet painoivat solkenaan erikoisnumeroita maailman korkeimman vuoren valloittajista.
Mount Everestin huippu on kiehtonut vuorikiipeilijöitä ennen ja jälkeen vuoden 1953 valloitusretkeä. Satoja huipulle pyrkineitä on myös menehtynyt vaativissa ja vaarallisissa olosuhteissa. Huipulle on tähän mennessä päässyt runsaat kolmetuhatta kiipeilijää, jotkut useampaankin kertaan.
Britit halusivat ottaa tietenkin osansa uusiseelantilaisen uroteon kunniasta niin, että 6.6.1953, vain kolme päivää kruunajaistensa jälkeen, kuningatar Elisabeth II kutsui Edmund Hillaryn Brittiläisen Imperiumin ritarikunnan ritariksi.
Ei kahta ilman kolmatta. Aleksanteri Suuri on yksi maailmanhistorian suurimmista valloittajista. Hän oli vahva hallitsija, mutta sitäkin suurempi sotapäällikkö. Aleksanterin isä, Filippos II, oli yhdistänyt kreikkalaiset kaupunkivaltiot Korintin liitoksi, mikä ei Aleksanterille riittänyt.
Hän ryhtyi laajentamaan valtapiiriään heti hallitsija-asemaan päästyään 20-vuotiaana. Ei aikaakaan, kun hän valloitti Persian ja teki onnistuneita sotaretkiä Egyptiin ja Intiaan asti.
Sanotaan, että Aleksanteri Suuren valloitukset aloittivat hellenistisen ajan, jolloin myös kreikkalainen kulttuuri levittäytyi Aleksanterin valloittamille alueille.
Tuntuu hassulta, mutta niin vain on, että Aleksanteri Suurikin syntyi heinäkuun 20. päivänä. Se tuntuukin olevan varsinainen valloittajien ja valloitusten päivä. Syntymävuosi muuten oli 356 eaa (ennen ajanlaskun alkua) ja hän eli vain vajaat kolmekymmentäneljävuotiaaksi.
