Suoritin varusmiespalvelukseni pääosin Viestirykmentissä Riihimäellä. Kasarmimme seinässä oli latinankielinen teksti, joka suomennettuna kuului seuraavasti: Vain perille mennyt viesti ratkaisee.

En arvannut tuolloin, tasan viisikymmentä vuotta sitten, että viestinnästä laajasti ymmärrettynä muodostuisi oman työelämäni pääsisältö. Viestintä oli tärkeä osa työtäni niin urheilun kuin liike-elämänkin parissa toimiessani. Eikä sen merkitys ollut vähäinen silloinkaan, kun olin yhteiskunnallisissa tehtävissä.

Pörssiyhtiöiden viestinnästä vastaavana opin, että viestinnän tulee olla tarkkaa, oikein ajoitettua ja muotoilultaan sellaista, että sitä ei voi tulkita väärin.

Yhtäältä havaitsin, että kirjoitetun ja puhutun viestinnän tulee olla identtistä tai jos ei ole, kukaan ei kohta tiedä, mitä haluamme oikeasti sanoa ja mikä on totta. Pörssiyhtiöiden viestintää seurataan tarkasti. Valvonnasta vastaa valtion Finanssivalvontavirasto.

Poliittisessa viestinnässä pörssiyhtiöitä sitovan lainsäädännön kaltaisia määräyksiä viestien oikeellisuuden osalta ei ole. Poliittiselta viestinnältä puuttuu siis puolueeton valvonta, ellei sellaiseksi lasketa kansalaisten vaalikäyttäytymistä.

Media voisi valvontaa osaltaan hoitaa, mutta poliittinen journalismikin on meillä lempeää ja hampaatonta. Ei ole ihme, että ylisuuret lupaukset ja jopa harhaanjohtavan tiedon levitys ovat yhä yleisempää vaalikeskusteluissa ja -mainonnassa.

Täsmällisen ja selkeän viestinnän vaatimus on tullut mieleeni seurattuani pääministeri Antti Rinteen haastatteluja ja kannanottoja. Vaikka hallitus on istunut vasta lyhyen aikaa, pääministeri on joutunut jo useaan kertaan selittelemään epäselviä ja löysiä puheitaan.

Ei tämä viestinnän löysyys ole yksin Antti Rinteen ongelma eikä asian esille nostaminen ole suunnattu pääministerin edustamaan puolueeseenkaan. Sitä on poliittisessa keskustelussa valitettavan runsaasti.

Pääministerin kohdalla lausuntojen täsmällisyyden ja huolellisuuden vaatimus on kuitenkin erityisen aiheellista. Siksi merkittävä rooli pääministerillä on kotimaassa ja ulkomailla maan asioita hoidettaessa ja maan etuja ajettaessa.

Epäselvästi muotoiltuja viestejä ei voi paikata epäselvillä ”täsmennyksillä”. Tämän Rinnekin lienee huomannut läksytettyään puolustusvoimain tuoretta komentajaa epämääräisten vihjailujen saattelemana. Selitysten kierteestä on vaikea päästä pois.

Tänä sosiaalisen median valtakautena on erityisen tärkeää, että niin poliitikot kuin muutkin yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat olisivat entistä huolellisempia puheissaan ja lausunnoissaan.

Se parantaisi oleellisesti yhteiskunnallisen keskustelun tasoa ja olisi omiaan vähentämään väärien tulkintojen ja turhien poliittisten kiistojen syntymistä.

Valitettavinta on kuitenkin se, että korkealta taholta lausutut epätäsmällisyydet ja virheellisyydet hämärtävät kansalaisten käsityksiä siitä, mikä oikeasti on totta ja mikä jotakin muuta.