”Haminan koulumaailma on kuin ajelehtiva laiva ilman minkäänlaista kurssia.” Näin totesi eräs tuttavani, hänkin isovanhempi, kun vaihdettiin ajatuksia lastenlastemme kouluelämästä.

Isovanhempana olen joutunut näkemään niin esikoulun kuin alakoulunkin arkea, enkä ole ummistanut silmiäni enkä korviani muutoinkaan Haminan enkä Kotkankaan koulupäätöksissä.

Olen törmännyt koulujärjestelyihin, jotka eivät ole oppilaan edun mukaisia.

Koulurakennukset lakkautusuhkineen ja sisäilmaongelmineen eivät houkuta ammattipäteviä opettajia, sillä kuka haluaa tulla epämääräisiin oloihin, kun vauraassa lännessä ja isoissa kaupungeissa kouluasiat useimmiten ovat kunnossa?

Tuntuu kuin kouluelämässä kyse olisi vain rakennuksista, tilastoista ja kaupungin budjetista sekä siitä, ettei rikota lakia. Lain noudattamisesta ei ole niin väliä eikä pienistä eikä isoistakaan koululaisista, joiden elämän kivijalka olisi mieluisa oppiminen terveessä koulussa sekä turvallinen koulumatka.

Koulujen, myös esikoulun oppimateriaali on oma lukunsa. Sitähän ei enää kukaan valvo eikä tarkasta, vaan se on pörssiyhtiön tuottamaa kaupallista materiaalia.

Tekijät eli alan asiantuntijat ihan itse päättävät ja valitsevat, mitä kansien sisään painetaan ja yleensä ylirunsaasti, jotta oppisisällöt täyttyisivät sekä opettajien erilaiset tarpeet, ei niinkään oppilaan.

Hankalia tekstejä ja valmiiksi ajateltuja tehtävävastauksia ei ole mitoitettu oppituntien määrän eikä oppilaan voimavarojen mukaan, joten aikapulan ja oppikirjojen laajuuden takia opettajat yleensä jatkavat koulupäivää kotiläksyinä, mikä saattaa saada aikaan jopa kouluinhon, jos tehtävät tuntuvat vaikeilta ilman aikuista ja jos ne vievät paljonkin kaveriaikaa.

Perusopetusmateriaalin pitäisi olla helppolukuista, mieluummin selkokielellä, ja mitoitettu oppilaan ikävalmiuksiin, jotta jokainen pystyisi vaivattomasti lukemaan testejä ja selviämään perusasioista, jotka oppisisällöissä on lueteltu lyhyesti.

Lähtökohtana pitäisi olla se, että koulupäivä on oppilaan työpäivä, jonka aikana tehdään kaikki oppimiseen tarvittavat tehtävät. Kunnan asia on antaa tarvittava määrä oppitunteja, eikä pihistää niitä säästösyistä minimiin.

Eiväthän vanhemmatkaan ota työläksyjä illaksi kotiin osatakseen tehdä töitään paremmin. Kouluavustajat voisivat tulla apuun ja pitää läksyjentekotunteja koulun jälkeen, jotta koulu tarjoaisi tasavertaisen oppimismahdollisuuden kaikille, niin jos niitä läkyjä annetaan.

Lappeenrannassa on otettu käyttöön Pro-koulu eli positiivisessa ryhmässä oppiminen.

Tarkoitus on oppia kiittämään, kehumaan, kannustamaan, auttamaan, ottamaan mukaan yksinäiset ja toimimaan ystävällisesti. ”Kehumalla kasvattaminen on järkevintä, mihin urani aikana olen törmännyt”, toteaa koulun rehtori. Ongelmat ovat vaihtunut hyvinvointiin.

Tulevaisuuden pärjäävä aikuinen on oma-aloitteinen, rohkea, vuorovaikutustaitoinen ja omanarvontuntoinen sekä osaa ratkaista ongelmia, ei pelkästään olla ohjeita noudattava suorittaja.

Koulunjohtajilla on vastuu ja valta kouluissaan ja opettajilla luokissaan, mutta on kohtuutonta vaatia muutoksia ja toimia, jos kunnan koululaivalla ei ole kehitysmyönteistä kapteenia miehistöineen eli vireää koulutoimenjohtajaa ja kasvatusasioissa asiantuntevia poliitikkoja.

Mururasia.comin mukaan EI OLE OLEMASSA VAIKEITA LAPSIA. Se, mikä on vaikeaa, on olla lapsi maailmassa, joka on täynnä väsyneitä aikuisia, kiireisiä aikuisia, kärsimättömiä aikuisia ja aina jotain tekemässä olevia aikuisia.

Uusia hyviä tuulia alkaneelle kouluvuodelle!