Kaikkien aikojen merkillisimmät yleisurheilun MM-kisat ovat takana – mitä jäi mieleen? Hienoja urheilusuorituksia ja tyhjät katsomot. Miten ihmeessä kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF ikinä päätyi myöntämään MM-kisat Dohaan Qatariin maalle, jossa ei ole minkäänlaisia perinteitä yleisurheilussa!

Viisi vuotta sitten tämän vuoden kisapaikka ratkaistiin IAAF:n konferenssissa. Ratkaisun saneli raha: Qatar lupasi IAAF:lle kisoista 100 miljoonaa dollaria, eivätkä sitä lupausta Euroopan maat yrittäneetkään lähteä nokittamaan.

Muistissa ovat Lontoossa pari vuotta sitten pidetyt edelliset MM-kisat. Katsomot pullistelivat innokasta yleisöä päivästä toiseen ja tunnelma oli katossa. Dohassa katsomot pullistelivat tyhjyyttään ja se heijastui piinallisesti myös tunnelmaan.

Suomen menestys MM-areenalla jäi perin kehnoksi eli odotusten tasolle. Kun yhtä pistesijaa toivottiin, se myös saatiin. Takavuosina takuuvarmaksi menestyslajiksemme noteerattu keihäänheiton Lassi Etelätalo avasi ja samalla sulki pistesarakkeemme kilpailujen viimeisenä päivänä.

Muuten joukkueessamme ei suuria onnistujia ollut. Naisaiturimme menivät välieriin, eikä heiltä juuri enempää odotettukaan. 3-loikassa Kristiina Mäkelä selvitti karsinnan, mutta siihen paukut loppuivat. Maileri Sara Kuivisto teki kisaradalla ennätyksensä, mutta kovassa seurassa sekään ei riittänyt finaaliin.

Kaikki muut urheilijamme löytyivät sijoilta ynnä muut.

Vuoden kuluttua kilpaillaan Tokiossa olympiamitaleista. Kansainvälisellä tasolla menestyminen on kaikissa lajeissa yhä vaikeampaa. Yleisurheilijoiltamme ei juuri enempää voi odottaa Tokiostakaan, sillä vuodessa ei ihmeitä voi tapahtua. Ei, vaikka ministeritasolta luvataan reiluja korotuksia urheilijain valmennustukeen.

Parantamisen varaa Dohassa jäi kaikilla, niin konkareilla kuin nuorillakin. 1970-luvulta tutuista mitalikarkeloista jäljellä ovat vain muistot.