Joulu on aina muistojen aikaa. Vaikka kaikki joulut ovat erilaisia, ne ovat myös samanlaisia. Lapsuuden jouluihin ovat aina liittyneet joululaulut, lahjat ja joulupukin pelkääminen.

Ensimmäiset lahjatoiveet raapustelin joulupukille heti, kun kynä vähänkään näpeissä pysyi. Kirje aitan nurkalle hirren väliin ja ihme tapahtui: aamulla kirje oli hävinnyt!

1950-luvun joululahjat olivat linjalla villasukat ja niiden sisään tungetut omenat. Kaukainen haave oli sähköinen pienoisjunarata, jota piti ennen joulua käydä ihailemassa kirkonkylän kirjakaupan ikkunassa.

Uskonnollisuus ei pirttiimme vakavammin pesää tehnyt, vaikka joulun sanoman äärelle hiljennyttiinkin ja virret veisattiin. Joulukirkko oli osa lapsuuden uskonto-osuutta.

Päällimmäiseksi muistikuvaksi on jäänyt kova pakkanen, kun kirkkoon piti taivaltaa muutaman kilometrin matka. Aamuherätys klo 7 alkaneeseen joulukirkkoon tuntui piinalliselta, mutta tarpominen kirkonpenkkiin sai unisimmatkin heräämään.

Mieleenpainuvimman joulukirkkoelämyksen tarjosi kymmenisen vuotta sitten Kerimäki, kun yli 20 asteen pakkanen hallitsi jälleen syvää Savoa. Kerimäen jättimäisessä kirkossa oli, mikäli mahdollista, vieläkin kylmempää, sillä tuo maailman suurin puukirkko oli ja on edelleenkin lämmityskiellossa.

Kirkon toimituksia ei pakkanenkaan haitannut Kerimäellä. Kanttori veti roolinsa pipo päässä sormet uruilla kynsikkäiden lämmittäminä. Pakkashuurut hallitsivat virrenveisuutakin.

Kansakouluaikojen jouluihin kuuluvat olennaisesti koulun joulunäytelmät ja joulujuhlat ohjelmineen. Opettajat jännittivät juhlia vähintään yhtä paljon kuin lapsetkin.

Aattoaamuna jännitys tiivistyi joulupukin odotukseen. Tunnelmaa vapautti aamun vakituinen ohjelmanumero, joulukuusen haku. Kirves olalle ja isän kanssa metsään.

Useimmiten kuusi löytyi omasta metsästä, mutta saattoi se löytyä naapurinkin palstalta. Vastaavasti naapuri sai hyvinkin vapaasti etsiä omaa kuustaan meidän metsästä.

Kun kuusi oli koristeltu, oli joulusaunakin valmis. Siitä alkoivat piinalliset odotuksen tunnit, jotka loppuivat vasta eteisestä kuuluneeseen äänekkääseen rymistelyyn. Joulupukkihan se ja joka joulu aivan eri näköinen! Sitähän me pienimmät jaksoimme ihmetellä.