Viime viikolla tein jotain historiallista. Vein ison pinon kirjoja myytäväksi kirpputorille. Ajattelet ehkä nyt, että mitäs historiallista siinä on, mutta minulle tämä on suuri askel. Olen nimittäin kirjahamsteri, jolle kirjoista luopuminen ei oikein koskaan ole ollut vaihtoehto.

Olen perinyt isovanhempieni kirjahyllyjen sisällöt ja säilyttänyt uskollisesti jopa kirjavaliot ja kummalliset eläinaiheiset tietokirjat. Kun kirjastossa on poistokirjamyynti tai kierrätysmyymälässä kampanja, jossa saa muutamalla eurolla kokonaisen ostoskorillisen kirjoja, olen heti paikalla.

Muutaman kerran on käynyt niinkin, että olen ostanut kirjan, joka minulla jo on hyllyssä. Nykyään kännykässäni on kuvat kirjahyllyistäni, että voin kirjaostoksilla ensin tarkistaa oman valikoimani.

Usein olen päättänyt, että nyt alan hillitä itseäni ja lopetan kirjojen rohmuamisen. Ihan vaikka vaan siksi, koska kirjahyllystäni loppuu tila kesken. Mutta sitten olen muistanut, että hyllyjähän voi ostaa lisää.

Alan jo olla lähellä seuraavaa ongelmaa: asunnossani ei enää riitä tila pidemmälle hyllyrivistölle. Haaveilen talosta, johon saisi kirjastohuoneen.

Kokoelmani on sellainen, että eräs ystäväni käyttää sitä jo kirjastona. Kun hän tulee kylään, hän lainaa samalla minulta jotain uutta luettavaa. Myös lukiota käyvä siskoni on hyödyntänyt opusvalikoimaani äidinkielen tehtävissään.

Silti on pakko tunnustaa, että hyllyilläni on iso liuta teoksia, joita kukaan ei ole koskaan lukenut. Ja tuskin tulee lukemaankaan. Milloin muka oikeasti on sellainen hetki, että tahkoan läpi Anna Kareninan tai Alastalon salissa?

Pitäisi pohtia kirjahyllyn tarkoitusta kriittisesti. Pitäisi luoda kirjastrategia. Säästäisinkö kaikki ne kirjat, jotka olen jo lukenut ja hyviksi todennut? Vai pitäisinkö hyllyssä kaikki ne lukematta jääneet, jotka vielä haluaisin lukea?

Päädyin jonkinlaiseen kompromissiin ja aloitin pienestä. Vein kirppikselle kaikki ne mökillä luetut dekkaripokkarit, joita en enää toiste lukisi, koska kuitenkin muistaisin, kuka oli syyllinen.

Samalla tämä oli myös testi. Monesti valitellaan, että kirjoista on mahdotonta päästä eroon. Kukaan ei muka enää osta niitä, eikä ota lahjoituksenakaan vastaan. Nykyasunnoissa ei kuulemma enää ole kirjahyllyjäkään, väittävät sisustusihmiset naistenlehdissä.

Ja jos hyllyjä on, ei niissä ainakaan kirjoja säilytetä, koska kuka nyt enää paperisia kirjoja lukee, kun on e- ja äänikirjoja. Sitä paitsi liian moni ei enää lue yhtään mitään.

Tiedä häntä, mutta sen voin ainakin kertoa, että kirppikselle viemäni pokkarit menivät hyvin kaupaksi. Niitä ostettiin siihen tahtiin, että minun piti useampaan kertaan käydä täydentämässä myyntipöytäni kirjavalikoimaa.

Nyt pystynkin toteamaan kaksi iloista asiaa: kirjoilla on sittenkin vielä kysyntää – ja omassa kirjahyllyssäni taas hyvin tilaa uudelle.